Haikossa tein pitkän kävelylenkin ihanassa syysilmassa, kävin kuntosalilla ja kylpylässä. Söin upean kolmen ruokalajin illallisen ja katsoin pädiltä leffan hotellihuoneen sängyssä maaten ja herkkuja mutustellen. Aamulla söin itseni taas ähkyyn aamiaispöydässä lukien samalla hesarin kannesta kanteen ilman keskeytyksiä.
Kaikkein mieluiten olisin ollut tällä reissulla Isimiehen kanssa kuten joskus vuosia sitten ennen lapsia. Mutta meillä ei tällaiseen ole mahdollisuutta, joten nautin olostani yksin. Olen antisosiaalinen luonne enkä yleensä kaipaa menoihini seuraa. Ainoa asia, mitä en tykkää tehdä yksin, on ravintolassa syöminen. Varsinkin hienommassa ravintolassa ja pidemmän kaavan kautta syöminen tuntuu jotenkin tylsältä, kun ei voi kenellekään kehua (tai haukkua) ruokaa. Tällä kertaa mulla oli paksu romaani mukana ja uppouduin siihen niin totaalisesti, että en surrut yksin syömistä.
Irtioton tarkoituksena oli kerätä energiaa varastoon tulevaa pimeää syksyä varten. Osittain se onnistuikin, nautin yksinolosta ja omasta ajasta. Nukuin yön kuitenkin todella huonosti, johtuen osaksi liiallisesta herkuttelusta. Ahneella on ... loppu. Ne "muutamat" minttusuklaanapit olivat liikaa illallisen jälkeen.
 |
| Illan eväät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti