Viikko koomassa ja jatkoa seuraa

Joulu meni yllättävän mukavasti. Otettiin rennosti ilman kelloon sidottuja aikatauluja, sovellettiin tekemistä säiden ja poikien jaksamisen mukaan ja nautittiin. Aattona vettä satoi kaatamalla, mutta ulos oli pakko mennä hetkeksi purkamaan poikien ylimääräistä energiaa. Hyvin säilyivät jätkät kuivina vitosen kirpparigoreilla ja kurahousuilla. Pukki piipahti tuomassa lahjat, joita ei onneksi ollut ylenmäärin. Jos pystyisin säilyttämään tämän joulun hillityn lahjamäärän tulevaisuudessakin, se on hartain toiveeni. Me vanhemmat olimme ostaneet vain yhden yhteisen lahjan pojille: Nipsun terapiavälineeksikin sopivat Bunchems. Ne ovat siis tuollaisia palleroita, joista voi rakentaa mitä vaan keksii.

Ehdottamasti mieluisin lahja oli paloauto, josta lähtee ääntä, valot vilkkuvat ja halutessaan sen saa myös ruiskuttamaan vettä. Molemmille oli tottakai pakko hankkia samanlaiset, onneksi pukki oli noudattanut ohjeita tässä asiassa.

Olen itse ollut jouluaatosta lähtien karmeassa flunssassa. Pientä lämpöä, järjettömästi räkää yms. Käytin kaikki mahdolliset keinot, että saisin helpotettua omaa oloa: särkylääkkeet, sinkki, nenäkannulla huuhtelu, antihistamiini, nenäsuihke ja höyryhengitys. Olo ei vaan parantunut. Päätä särki koko ajan, koska limakalvot olivat niin turvonneet ja nesteet eivät liikkuneet mihinkään. Nukkua ei voinut kunnolla. Huimasi ja oksetti. Oli pakko mennä tänään lääkäriin hakemaan järeämpiä keinoja. Jos nyt alkaisi helpottamaan tämä tauti. Sen kunniaksi, että flunssan pahin on toivottavasti kohta ohitettu, niin iltapäivällä alkoi hammassärky. Jep. Mikä tuuri. Maanantaina täytyy olla matkustuskunnossa, KUN lähdetään Dubaihin. Ilmeisesti täytyy vinguttaa luottokorttia jo etukäteen ja mennä viikonloppuna yksityiselle hammaslääkärille. Vilkaisin heidän päivystyshinnastoaan, lääkäri taitaa saada meidän lomabudjetista suuren osan.

Ja ai niin. Sekä Nipsulla että Niiskulla on korvatulehdus. Antibiootit loppuvat juuri sopivasti ennen reissuun lähtöä.

Kun sinua kuunnellaan

Kävimme tänään Nipsun kanssa lääkärissä suolistoasioiden takia. Kyseessä oli lastenpolin käynti, johon saimme terveyskeskuslääkäriltä lähetteen marraskuussa. Marraskuussa otetuissa labroissa ei ollut mitään poikkeavaa: keliakiatesti negatiivinen, maidon vasta-aineet vain hieman koholla. Tämän päiväinen käynti oli positiivinen kokemus: lääkäri kuunteli, kyseli ja kertoi. Mitään ratkaisua ei saatu, mutta lähdetään selvittämään suolisto-ongelmien syitä vielä lisää. Jo tämä on suuri helpotus ja poistaa ison taakan omilta hartioilta. Kokeillaan vielä kerran maidotonta ruokavaliota, nyt kuukauden ajan. Lisäksi otetaan erilaisia näytteitä ulosteesta.

Sain parhaimman mahdollisen joululahjan: ongelmat otettiin tosissaan, minua kuunneltiin ja saimme apua.

Sain lääkärikäynnistä uskomattoman paljon energiaa. Vein Nipsun päiväkotiin Niiskun seuraksi ja siivosin sekä järjestelin kotona tavaroita neljän tunnin ajan. Laitoin stereot täysille ja Lauri Tähkän tahdissa pesin kaikki maidot ja panadolit lattioilta. Kaivoin varastosta ihanan olohuoneen mattomme (luultavasti kotimme kallein esine) ja pistin sen kahden vuoden tauon jälkeen lattialle. Jouluvalot löytyivät yläkaapista ja saivat paikkansa tv-tasolta.

Ihan itse askarrellut tontut ikkunassa.

Mun matto.

Niiskun sanoin: joulu tulee.

Laryngiitistä osittaiseen joulurauhaan

Poikien kovan yskän syyksi paljastui kurkunpääntulehdus. Molemmilla oli sunnuntaiaamuna kuumetta. Nipsu sai sunnuntaina päiväunilla hengenahdistuskohtauksen, yskä oli laryngiitille tyypillistä haukkuvaa yskää. Tämä oli meidän perheelle ensimmäinen tapaus kyseistä tautia, mutta tiesin ennakolta mikä siihen auttaa. Käärittiin Nipsu peiton sisälle, laitettiin lakki päähän ja mentiin takapihalle istumaan poika sylissä. Kylmä ilma ja pystyasento auttoi vartin aikana ja tilanne rauhoittui. Onneksi tuo ensimmäinen "kohtaus" sattui päivällä, sen verran pelottavan kuuloista pojan hengitys oli, että keskellä yötä siihen herääminen on varmasti kamalaa. Nyt kun tiedän, että se menee nopeasti ohi, niin osaan suhtautua siihen rauhallisesti.

Muutama yö meni parin tunnin unilla. Pojat heräilivät kuumeeseen, yskään, kipeään kurkkuun, räkää täynnä olevaan nenään. Nyt taudin pahin vaihe on ohitettu. Jäljellä on enää normaali räkätauti.

Alkuviikon suunnitelmani menivät uusiksi, kun poikien kanssa oltiin kotona ja yritettiin keksiä tekemistä päivän pitkiksi tunneiksi. Tänään pääsin käymään kampaajalla. Ja nopeasti ehdin käydä nappaamassa muutaman lahjakortinkin sukulaislapsille vietäviksi.

Joulurauha laskeutuu siis meillekin. Nyt laitan muutaman suolaisen joulutortun uuniin ja lämmitän glögiä.

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Viikko jouluaattoon

Nipsulle sattui viime viikonloppuna ensimmäinen vakavampi läheltä piti -tilanne. Tiedän, että vielä tulee tapahtumaan paljon vakavampia onnettomuuksia, mutta silti tapahtunut säikäytti. Koska Nipsun vasen käsi ei toimi käytännössä ollenkaan, niin myöskään vasemman puolen suojarefleksi ei toimi. Siis jos poika kaatuu vasemmalle päin, niin hän ei osaa ottaa kädellä vastaan, vaan kaatuu suoraan naamalleen/päälleen. Tasapaino on muutenkin huono, ja horjahduksia tulee usein. Olemme myös huomanneet, että oikeankaan puolen suojarefleksi ei välttämättä toimi, jos oikeassa kädessä on jokin lelu. Pieni horjahdus viime viikon sunnuntaina aiheutti sen, että Nipsu kaatui suoraan puisen juna-aseman päälle. Juna-aseman kulma osui vasempaan silmäkulmaan. Onneksi osuma tuli kuitenkin sentin verran silmäkulmasta ulospäin, niin että silmään ei tullut vaurioita. Reikä ihossa ja erittäin komea musta (tällä hetkellä vihertävä) silmä oli lopputuloksena.

Kulunut viikko on ollut väsyttävä. Minulla oli tentti keskiviikkona, josta mielestäni suoriuduin melko hyvin. Stressasin tentti koko alkuviikon ja yritin valmistautua siihen motivaatiopulasta huolimatta. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä alkoi Niiskun yskiminen. Nyt molemmat pojat ovat järkyttävässä flunssassa: yskivät ja ääni on käheänä, räkää valuu taukoamatta. Mutta jos ajattelee positiivisesti, niin tämä tauti on voitettu uuteen vuoteen mennessä ja saamme matkustaa lomalle terveinä, eikös vaan!

Päiväkodissa oli joulujuhla torstaina. Pieni jumppasali oli ääriään myöten täynnä äitejä, isiä, sisaruksia, mummuja, pappoja ja muita sukulaisia. Jokainen päiväkodin neljästä ryhmästä esittivät yhden tai kaksi ohjelmaa. Niisku ja Nipsukin olivat hienosti mukana tonttu-laulussa. Tuo joulujuhlakaan ei saanut omaa joulutunnelmaani nousemaan. En vaan yksinkertaisesti ole jouluihminen. Haluaisin jouluna rauhoittua, rentoutua, olla kiireettömästi ja stressittä, syödä hyviä ruokia ja nauttia ulkoilusta lumihangessa. Lunta jouluna ei tule olemaan, mutta sille en mitään voi. Vuosi sitten olimme jouluaaton nelistään kotona ja se oli ihanan kiireetön ja stressitön päivä. Tänä vuonna menemme koko joulunajaksi vanhempieni luokse ja tiedossa on joulunvietto sukulaisten ympäröimänä. Odotukset joulun suhteen ovat ristiriitaiset. Stressitön tämä joulu ei tule olemaan, sen tiedän jo etukäteen. Lupaan itselleni hengittää syvään ja laskea tonttuja. Isimies on luvannut päästää minut pahimpina hetkinä ulos lenkille.

2,5 vuotta yöherätyksiä

Viimeisen kuukauden ajan Niiskulla on ollut vaikeuksia nukahtaa. Ensin ajattelimme, että korvissa on taas tulehdus, mutta lääkäri totesi ne puhtaiksi. Nyt diagnoosimme on, että Niisku vain kokeilee rajojaan. Millä tempuilla hän voisi vielä vähän venyttää nukahtamista ja saada minun tai Isimiehen huomion. Pinnasängyn vieressä pitää maata niin pitkään, että Niisku on syvässä unessa. Välillä täytyy pitää kädestä kiinni, välillä laittaa peittoa takaisin päälle. Joku raja palveluihin on pakko laittaa. Jos heittää unilelun lattialle, niin saa rauhassa karjua kurkku suorana sen perään pitkän aikaa, että tajuaa opetuksen. Pahimmillaan nukahtamiseen menee tunti. Pinnasängyistä luovutaan tammikuussa, katsotaan parantaako vai pahentaako se tilannetta. Joka tapauksessa edessä on unikoulu nro xxx, jotta jätkä oppii nukahtamaan taas ilman aikuista.

Iltahulinat ovat raskaita, mutta pahinta on, että yöherätyksiä tulee edelleen tasaisesti. Joskus voi mennä kokonainen viikkokin niin, että saamme nukkua keskeytyksettä koko yön. Mutta useimmiten jommalla kummalla on jokin ongelma yön aikana. Isimies on meillä se, joka yleensä nousee sängystä ylös selvittämään tilannetta. Siitä suuri kiitos hänelle. Joka kerta me molemmat heräämme meteliin, ja minun on vaikea saada unenpäästä uudelleen kiinni.

Poikien ollessa vauvoja valvomista oli huomattavasti enemmän. Silloin jaksoin ilmeisesti hormonien voimin, ja eihän silloin tarvinnut päivän aikana tehdä mitään ajatustyötä. Nyt parikin huonoa yötä imee minusta kaikki mehut pois. Väsyttää, koko ajan väsyttää. Vuodenaika kurjine ilmoineen ja jatkuvana pimeytenä pahentaa väsymystä.

Joululahjatoiveeni Niiskulle ja Nipsulle: nukkukaa please kokonaisia öitä! Yli kaksi vuotta on jo mennyt, eikö olisi jo aika armahtaa meidät vanhemmat.

Muutama tunti laatuaikaa

Veimme tänään aamulla pojat päiväkotiin yhdeksän jälkeen ja suuntasimme Isimiehen kanssa Hesan keskustaa kohti. Isimies meni hoitamaan asioitaan ja minä istahdin kirjaston rauhalliseen nurkkaan korvatulpat korvissa kirjoittamaan verkkokurssin esseetä. Puolilta päivin treffasimme ravintolassa lounaan ääressä ja sen jälkeen kävimme vielä nauttimassa suklaakakkua kahvilassa. Hain pojat päiväkodista normaaliin aikaan eli kolmen jälkeen.

Nyt joku tietysti haluaa syyllistää meitä vanhempia: veitte lapset päiväkotiin, vaikka he olisivat voineet olla kotona! Näen jo mielessäni kommentit: lapsetkin ansaitsevat vapaapäivän! No voin kertoa, että en kokenut huonoa omaatuntoa niistä muutamista hetkistä Isimiehen kanssa ilman lapsia. Pojat ovat päiväkodissa vain 4 päivää viikossa ja silloinkin vain osa-aikaisesti. Me pidämme lomapäiviä melkoisen paljon vuoden mittaan, mm. joululoma tulee olemaan yli kolmen viikon mittainen. Nuo muutamat laatutunnit arkisena maanantaina merkitsivät minulle paljon, mutta lapsille vähän.

Vielä kuukausi

Varattiin loma. Ei meidän pitänyt, mutta kun...

Meillä oli jo alustavasti varattu Himokselta mökki viikoksi tammikuun alussa. No suunnitelmat sitten muuttuivat "ihan vaan vähän". Mä keksin tosi monta hyvää perustelua, miksi meidän kannattaa mennä tänä talvena lomalle lämpimään. Mm. mulla ei ole aavistustakaan, mitä teen ensi syksyllä/talvella. Saanko harjoittelupaikan, olenko uudessa työpaikassa, palaanko töihin vanhaan duuniin? Nyt jos koska meillä on mahdollisuus lähteä, kun mun opiskeluissakin on pitkä joululoma. 

Mä pääsin siis lempihommiini eli miettimään sopivaa lomakohdetta ja surffaamaan netissä eri vaihtoehtoja. Ehdottomasti lämpimään paikkaan. Kanarian saaret eivät ole keskitalvella tarpeeksi lämmin meille vilukissoille, koska siellä voi huonolla tuurilla olla alle 20 astetta koko lomaviikon ajan. Kaakkois-Aasia houkuttelee halpuudellaan, mutta vielä emme jaksa istua poikien kanssa niin pitkiä lentomatkoja. Vaihtoehtoja näiden karsintojen jälkeen ei jäänyt montaa. Kun vielä Norwegianilta bongasin kohtuuhintaiset lentoliput neljälle, niin suunnaksi varmistui Dubai. 

Olin siinä luulossa, että Dubai on ökykallis lomailupaikka. No niinhän se on, jos haluaa majoittua neljän tai viiden tähden hotelliin meren rannassa. Me halutaan majoittua niin, että makuuhuone on erillinen. Yleensä isoimmatkin perhehuoneet hotelleissa käsittävät vain yhden ison huoneen. Meille ehdoton edellytys lomamajoituksessa on se, että kun saamme pojat nukkumaan, niin me vanhemmat voimme rauhassa nauttia illasta toisessa huoneessa. Viikon vertailujen jälkeen varasin meille ylellisen 80 neliön huoneiston huoneistohotellista. Luksusta on mm. oma pyykinpesukone, joten matkalaukkuihin mahtuu huomattavan paljon ostoksia paluumatkalla. Ja kaiken tämän hinnaksi ei tule yhtään sen enempää kuin viime kevään Teneriffan lomamme, ja silloin pojat matkustivat sylipaikoilla. 

Vielä on tasan kuukausi aikaa lähtöön. Joulukuu menee nopeasti näissä haaveissa.