Tuetulla lomalla Ikaalisten kylpylässä

Pääsimme cp-liiton tuetulle perhelomalle Ikaalisten kylpylään. Tiedossa on viisi vuorokautta valmista ruokaa ja leppoisaa lomailua lauantaihin asti. Mukana on myös kaksi tuttua perhettä viime kesän sopeutumisvalmennuskurssilta.

Emme ole aikaisemmin olleet Ikaalisissa, mutta olin kuullut huhuja, että se on huippu paikka lapsiperheille. Ensimmäinen fiilis ei ihan ollut sellainen. Meidät majoitettiin ikivanhaan ja kulahtaneeseen hotelliin, jossa on turkasen kuuma (26 astetta kun ulkona 12 ja vesisade) eikä ilmanvaihtoa. Olemme koko perhe kahden hengen huoneessa, mihin on ahdettu minikeittiö ja kaksi vauvojen matkasänkyä.

Päivällinen oli keskinkertaista buffetruokaa, jossa oli onneksi ajateltu myös lapsia. Ruokailun jälkeen löysimme leikkihuoneen, joka on sateisten päivien pelastus. Siellä on joitakin leluja ja abc-tyylinen kiipeilypaikka pallomerineen.

Iltapala oli meidän mielestä niin surkea, että huomenna pitää käydä kaupassa ostamassa omat iltapalavermeet hotellihuoneeseen.

Kunhan vesisade taukoaisi, niin tämäkin paikka näyttäisi paremman puolensa. Huomenna mennään testaamaan kylpylä. Saa nähdä, miten kaksi vettä arastelevaa poikaa suhtautuu roiskeisiin.

Vihaa ja rakkautta

Nipsulla on viime viikkoina ollut voimakas äitivaihe. Äiti, sylkkyyn. Äitiii, äitiii. Koko ajan äitiii. Vauvavuonna ja vielä taaperoinakin ymmärsin ja jaksoin. Mutta nyt. 13 tuntia päivässä äitiii!!!

Välillä ei vaan jaksa. Poika tai kaksi roikkuu lahkeessa, leikkiä ei voi ilman äitiä, mihinkään ei voi mennä ilman äitiä, äidin sylissä pitää olla koko ajan.

Pakenen vessaan. Istun pöntön kannen päällä muutaman minuutin. Kuulen oven takaa, kun Niisku yllyttää veljeään: "tule hakkaamaan peiliä". Huokaisen syvään, avaan oven ja puutun tilanteeseen, ennenkuin peiliovi tipahtaa alas.

Illalla pojat nukahtavat kiltisti ja nopeasti omiin sänkyihinsä. Otan lasin viiniä ja palan suklaata. Huokaisen taas. Ne on niin helvetin rasittavia. Ja niin helvetin ihania.

Muistelen parin viikon takaista kauppareissua. Menin yksin poikien kanssa pikkukauppaan. Ilman rattaita, ilman ostoskärryjä. Molemmat kävelivät kaupassa oman korin kanssa. Mitään ei rikottu, kaikki selvisivät hengissä kaupasta ulos. Ja kaikki tarvittava saatiin ostettua. Ja se puhdas ilo, kun jätkät saivat nostaa oman korinsa ostokset kassahihnalle.

Yhtäaikaa niin rasittavia, niin kauheita, niin uhmakkaita, niin rakkaita, niin ihania, niin täydellisiä.

Täydellinen reissu Muumimaailmaan

Viikonlopun reissu Naantaliin ja Turkuun oli erittäin onnistunut. Perjantaina ehdimme vain majoittua vuokra-asuntoomme ja käydä kaupassa pikaostoksilla. Lyhyellä varoitusajalla airbnb:n kautta vuokrattu asunto oli loistava valinta: Naantalin vanhasta kaupungista "pihamökki", missä oli ihastuttava terassi ja juuri meidän tarpeisiin riittävä parvellinen yksiö.

Asunnon emännän lahjoittama pullo korkattiin poikien nukahdettua.

Lauantaiaamuna olimme Muumimaailman portilla heti sen avauduttua klo 10. Ensimmäinen tunti meni poikien hieman arastellessa isoja Muumihahmoja, mutta muuten he olivat innoissaan kiertämässä paikkoja. Nipsu rohkeampana uskalsi melko pian jo mennä halaamaan hahmoja ja iltapäivällä Niiskukin rohkaistui ja innoissaan halaili ja silitteli Peikkoa, Mammaa ja Pappaa. Kaikkiaan olimme Muumimaailmassa kuusi tuntia! Osittain meillä oli omat eväät, mikä oli loistava ratkaisu, kun otti huomioon ruokapaikkojen hinnat (limupullo maksoi 3,80 € !). Tuplamatkarattaat olivat mukana tottakai, mutta Nipsua piti silti kantaa sylissä monessa paikassa, kun hänen voimansa hiipuivat eikä portaiden nouseminen saati kävely enää luonnistunut.

Lähdettyämme pois Muumimaailmasta vietimme vielä hetken läheisessä leikkipuistossa ja sitten suuntasimme etsimään ruokapaikkaa Naantalin satamasta. Ensimmäisessä paikassa oli ruuhkaa ja ruokien luvattiin tulevan vasta tunnin päästä, kahdessa seuraavassa lastenmenu koostui pitsoista ja hampparista. Lopulta viimeisenä epätoivoisena yrityksenä menimme Naantalin Kaivohuoneelle, jossa saimme aivan loistavaa palvelua. Pojat jakoivat lasten lohi-peruna-annoksen ja söivät vielä meidän lautasilta herkkupaloja. Ruuan odotteluun meni ehkä parikymmentä minuuttia ja jopa erittäin raskaan (ja unettoman) päivän jälkeen jätkät jaksoivat odottaa kiltisti ruuan tuloa pöydän ääressä. Olin aivan tavattoman ylpeä heistä!

Sunnuntaina suuntasimme kohti Kupittaan Seikkailupuistoa. Kävin hakemassa puiston vieressä sijainneesta lähikaupasta retkieväät ja parin tunnin leikkien jälkeen grillasimme puistossa makkarat ja söimme muut eväät grillin luona.

Tottakai välillä tuli kiukku- ja väsymyskohtauksia, mutta moneen kertaan ihmettelimme Isimiehen kanssa sitä, kuinka helppoa ja erilaista poikien kanssa on nykyään reissata. Nipsu oli koko viikonlopun ilman päivävaippaa. Hänellä oli päällään harkkahousut, jotka ovat aivan loistava keksintö ja hintansa arvoiset. Pikkulirahduksia sattuu useasti, mutta harkkahousut pitävät ne sisällään. Lauantaipäivä ilman vaippaa meni Nipsun kanssa loistavasti, mutta sunnuntaina taas kävi isoja vahinkoja useasti. Vuoristorataa tämänkin asian kanssa siis edelleen. Eteenpäin on kuitenkin molempien poikien kanssa menty hurjasti ja tässäkin mielessä elämä helpottaa.

Ylämäen jälkeen tulee aina alamäki

Jos viime viikon perjantai oli karmea päivä, niin viikonloppuna ja tällä viikolla on ollut monta kivaa päivää.


Olemme viettäneet mahdollisimman paljon aikaa ulkona, mikä helpottaa kiukkuamista puolin sun toisin. Kuivaksi opettelussa on ollut välillä muutama parempi päivä, tämäkin asia näyttää menevän vuoristorataa. Muutamana aamuna olen saanut nukkua jopa kahdeksaan asti, kun pojat ovat nukkuneet univelkojaan pois. Nämä myöhään aloitetut aamut lupaavat aina myös parempaa päivää, koska silloin iltapäivän ja illan väsymysraivareita on vähemmän.

Olimme tänään Lastenlinnassa Niiskun keskoskontrollissa. Jätkä ei suostunut näyttämään neurologille ja fyssarille, miten osaa juosta ja hyppiä, mutta muuten käynti meni hyvin. Poikien ollessa toisessa huoneessa keskustelimme Niiskun aistiyliherkkyyksistä. Saimme lähetteen lastenpsykiatriselle polille, joka on erikoistunut juuri keskosten ruokailuongelmiin. Neurologi sanoi vielä ihanasti, että heihin voi aina ottaa yhteyttä, jos tulee muita ongelmia, eikä tarvitse odottaa seuraavaa käyntiä. Olen niin onnellinen, että meillä on kontakti Lastenlinnaan.

Huomenna lähdemme viettämään viikonloppua Naantaliin ja Turkuun. Suuntana on ainakin Muumimaailma, säiden mukaan myös muuta kivaa ulkotekemistä. Viikonlopusta tulee siis varmasti mahtava!

Päivä, jonka voisi peruuttaa

Päivä kahden uhmaikäisen kanssa voi olla joskus pidempi kuin nälkävuosi. Tänään oli sellainen päivä.

Aamu alkoi taas ihan liian aikaisin. 9,5 tuntia yöunta alle 3-vuotiaille ei ole tarpeeksi, varsinkaan kun päikkäreitä ei nukuta. Aamu jatkui "äiti nukkuu vielä, on yö" -leikillä, kunnes parisänky täyttyi ohivuotaneesta pissasta. Klo 6.30 on täydellinen aika laittaa pyykkikone päälle ensimmäisen kerran.

Päivään sisältyi myös:
- noin 20 painiottelua
- noin 10 hermoromahdusta (+ yksi äidin)
- noin 10 pissavahinkoa
- noin 1000 kertaa älä koske tai älä ota -komentoa
- noin 10 pipi-itkua
- noin 50 minä haluan -huutoa
- noin 100 yleistä jokin hätänä -vinkunaa
- noin 20 mikä toi on -vinkunaa (aiheuttajana etana, roska, muurahainen yms)

Päivä päättyi siihen, että vaippa oli huomaamattani repeytynyt hieman ja KOKO asunto oli täynnä sitä pienen pientä purua, jota vaipan sisällä on PALJON.

Ja tänään oli Isimiehen vapaailta, joten olin koko päivän yksin noiden ihanuuksien kanssa. Suklaakeksipaketti, joka on tarkoitettu kakkapalkinnoksi, on jostain syystä tyhjä.

Kahden kuukauden loma

Viime viikon keskiviikkona oli poikien viimeinen päiväkotipäivä kahteen kuukauteen. Olen heidän kanssaan kotona elokuun alkuun asti, Isimiehellä on vain kaksi viikkoa lomaa. Viimeisenä päiväkotipäivänä saatiin kuulla iloisia uutisia syksyn aloitukseen liittyen: pojat siirtyvät elokuussa isojen ryhmään, joka on pedagogisesti tuettu ryhmä. Espoo suuressa viisaudessaan lakkautti integroidut ryhmät, mutta ainakin mun korvaan tämä uusi ryhmä on sama asia kuin vanha integroitu. Poikien tulevassa ryhmässä on 15 lasta, kaksi lastentarhanopettajaa, yksi lastenhoitaja ja Nipsulle suunnattu ryhmäavustaja. Aivan loistava tilanne siis! Nyt voin hyvillä mielen viettää kesälomaa.

Paljon on jo ehtinyt tapahtua, vaikka olemme olleet lomalla vasta vajaan viikon. Yritän löytää positiivisia puolia myös niistä vähän negatiivisemmista tapahtumista ja sattumuksista. Tässä lista:

- Nipsunkin kuivaksi opettelussa tuli isoja takapakkeja (oli pakko laittaa vaipat takaisin)
  -> suklaakeksibileitä onnistuneista isoista suorituksista on vietetty silti päivittäin

- Niisku poltti leukansa kuumaan hellanlevyyn
  -> oppisiko poika tästä, että hellalle ei kiivetä

-telkkarin lastenohjelmat eivät ala vielä 5.30
  -> silloin on jo valoisaa ja linnut laulavat

-harkkahousut pitävät vain pienen pissan sisällään
  -> saan ostaa uuden sohvan parin vuoden päästä, kun pojat ovat täysin kuivia

-jo nyt tuottaa tuskaa keksiä kaksi ruokaa per päivä
  -> mä saan rauhassa syödä hyviä salaatteja, kun pojat vetää napaansa atrian pinaattilettuja

-vauva-ajat palasivat mieleen, kun Nipsu huusi autossa 20 minuuttia putkeen
  -> Niisku nukahti Nipsun huutoon, koska ei saanut enää veljestä keskustelukumppania

- ehdin olla neljä päivää terve, kunnes sain uuden flunssan
  -> allergianuha ei vaivaa, koska on parempi räkätauti

Ihanan kesäistä viikon jatkoa kaikille! (Huomenna muistan laittaa otsaanikin aurinkovoidetta, niin kivasti se tänään alkoi punottaa.)