Täysihoito kiitos

Juhannus on lusittu. Oltiin viisi päivää mökillä. Mökkeilyyn ei sisältynyt: grillausta, veneilyä eikä onkimista. Siihen sisältyi loputon määrä ruuveja, ihan liikaa kirosanoja, kipeitä lihaksia ja yksi alkava jännetupintulehdus halkojen liiallisesta hakkaamisesta.

Kesäkeittiö on ovea, muutamaa listaa ja maalausta vaille valmis. On se vaan upea, kaiken vaivan arvoinen.

Eilen illalla tulimme kotiin, pesin kolme koneellista pyykkiä ja pakkasin kassit uudelleen. Nyt suuntaamme viikoksi Eurajoelle cp-liiton sopeutumisvalmennuskurssille. Luvassa on valmiit ateriat, puhtaat lakanat, lastenhoitajat. Ja tietenkin tärkeimpänä vertaistuki: 7 muuta perhettä, joissa myös 3-6 -vuotias hemiplegia-lapsi.

Vihdoinkin oma polkupyörä

Nipsu sai viimeinkin ikioman polkupyörän. Hakemus pyörää varten laitettiin eteenpäin neurologin toimesta jo marraskuussa. Huhtikuun alussa soittelin apuvälinekeskukseen ja kyselin, mikä on tilanne. Silloin sanottiin, että lähetettä ei heiltä edes löydy. Häh? No paperi löytyi viimein yhden ihmisen työpöydältä (sitä ei oltu vain kirjattu järjestelmään) ja sovitusajan pyörää varten luvattiin tulevan huhti-toukokuun aikana. Toukokuun viimeisenä päivänä soitin jälleen av-keskukseen: ei edelleenkään lähetettä eikä kukaan tiedä mistään mitään. Meinasin jo polttaa päreeni puhelimessa, tämä ei ole todellista! Selostin reilun kuukauden takaisen tilanteen ja he lupasivat palata asiaan. Vartin päästä sain soiton: koska pääsette tulemaan? Oho, ei ollutkaan jonoja, sovitusaikoja olikin vaikka kuinka monta. Seuraavalla viikolla pääsimme kokeilemaan pyöriä ja miettimään paikan päälle parhaita ratkaisuja pyörän lisävälineiksi.

Painostusta ja edelleen painostusta. Jos haluaa lapselleen lain mukaisia palveluita, niin se vaatii soittoja ja tarkistussoittoja. Mikään ei toimi ilman omaa aktiivisuutta.

Loppu hyvin. Nipsulla on pyörä. Se on 12-tuumainen Haverick, jossa polkimet polkevat itsestään renkaiden pyöriessä. Jalkaterät laitetaan remmeillä polkimiin kiinni ja säärien kohdalla on vielä lisäremmit. Satula on leveä aikuisten satula. Istuma-asento on todella pysty ja ohjaustangossa on tarttumista helpottavat erityispidikkeet. Ja tietenkin kilikello asennettiin myös Nipsun toiveesta.

Heti ensimmäisenä iltana Nipsu lähti polkemaan pyörällä itse. Ylämäissä hän tarvitsee vielä apua, mutta tasaisella viilettää menemään itsekseen. Voi sitä onnen tunnetta! Nipsu on itse aivan innoissaan uudesta pyörästään ja siitä, että pääsee sillä itse kulkemaan. Ja minä olen superylpeä pojasta. Arvaatte varmaan, että tippa linssissä oltiin taas kerran.

Sota hyttysiä vastaan

Minun ja poikien kesäloma alkoi. Lähdimme lauantaina mökille. Tällä kertaa lähtö ei ollut täysin vapaaehtoinen, kesäkeittiön toimitus oli sovittu alkuviikolle ja sitä piti mennä vastaanottamaan. Olisin halunnut parannella räkäisiä jätkiä vielä kotona, mutta vaihtoehtoja ei ollut.

Isimies oli käynyt äijäporukalla mökillä edellisenä viikonloppuna ja heidän viestinsä oli selvä: itikoita oli paljon. Ajattelin, että äijien raportoimat mökin sisällä olleet hyttyset olivat mukana olleen koiran seuralaisia. Varustauduimme silti jo etukäteen hyttyssotaa vastaan mielestämme hyvin.

Lauantaina illalla saavuttiin mökin pihaan, kaikilla päällään t-paidat ja shortsit. Pojat pikavauhtia mökkiin sisälle, koska hyökkäys alkoi heti. Pihalle viritettiin Mosquito Magnet Independence -laite. Terassin pöydälle laitettiin Thermacell. Tuo Thermacell oli itselleni uusi laite, ja hiukan olin skeptinen sen toimivuudesta. Viisi minuuttia ja terassilla pystyi taas olemaan shortseissa, aivan uskomatonta! Laite maksaa vähän vajaa 30 €, yksi butaanikaasupatruuna ja kolme "myrkky"mattoa riittävät noin 12 tuntia. Erittäin vahva suositus tälle, perinteiset hyttyssavut voi unohtaa täysin.

Mosquito Magnet alkoi imemään sisuksiinsa hyttysiä, mutta sen teho tulee näkyviin vasta monen vuorokauden päästä.

Kaikki siis hyvin lauantai-illalla. Nukkumaan mennessämme mökissä alkoi kuulua ininää, mutta kuvittelin vain muutaman vihollisen eksyneen sisälle. Yö meni levottomasti, jossain vaiheessa Isimies siirtyi Niiskun kanssa samaan sänkyyn.

Aamulla paljastui totuus. Joka helvetin paikka mökin sisällä oli täynnä hyttysiä. Ja siis todella tarkoitan täynnä. Eipä mikään ihme, että Niisku oli nukkunut huonosti. Hänen päänsä oli täysin syöty. Ja tarkoitan täysin. Otsassa, päänahassa, kaulassa ja poskissa oli kymmenittäin, varmasti lähempänä sata, pistosta. Metrin päässä nukkuneella Nipsulla pistoja oli "vain" parikymmentä.

Olin aikaisemmin ostanut lähinnä vitsiksi paristoilla toimivan sähkökärpäslätkän. Tässä tilanteessa tuo lelu paljastui yllättävän toimivaksi. Aloin lätkimään sillä itikoita. Ei ollut mitään väliä, mihin hyttysiä tappoi, suoraan ikkunoita vasten läiskien, valkoisia seiniä päin, verhot olivat niitä täynnä ja surutta rutistin vain ne kuoliaaksi verhojen sisään.

Sisätilat saatiin suhteellisen siedettävään kuntoon ja ulkonakin oli mukava oleilla, kun tuuli piti isommat parvet poissa. Tunnin ulkohommien jälkeen kävin sisällä, voi vittu, joka paikassa inisi taas. Kävi selväksi, että jotain lisätoimia vaadittaisiin, jos haluaisimme viettää mökillä toisen yön.

Isimies ajoi lähimpään kaupunkiin (reilu 50 km suunta). Kolmesta eri kaupasta saatiin täydennystä meidän hyttyssotaa vastaan. Sisätiloihin soveltuva, pistorasiaan laitettava Raid Liquid Electric yhdestä paikasta. Seuraavasta paikasta invertteri, jolla saadaan muutettua aurinkokennon 12 voltin tasajännite tuon Raidin vaatimaksi 230 V vaihtojännitteeksi. Ja vielä yhdestä kaupasta sänkyjen ympärille viritettävät hyönteisverkot. Olimme valmiita seuraavaan yöhön.

Kaksi seuraavaa yötä meni nukkuessa rauhallisesti. Pojat eivät repineet prinssiverhojaan, Niiskua ei erityisemmin vaivanneet pistokset. Annoin monen päivän ajan pojille täyden annoksen lasten Zyrteciä ja se ehkä esti pahimman kutinan. Raid ilmeisesti tappoi sisätiloista kaikki itikat. Ulkona Mosquito Magnetin verkko oli jo täpötäynnä vihollisia.

Tällä kertaa selvisimme hyttyssodasta voittajina. Olemme ainakin varustautuneet maksimipanoksin seuraavaan koitokseen. 

Siitäkin selvittiin

Kaksi kiireisintä viikkoa töissä. Olin aikatauluttanut omat tekemiset tarkasti, että ehdin hoitamaan kaiken ennen loman alkamista.

Pojat tulevat kipeäksi. Taloyhtiön puolesta tulee akuutteja hoidettavia asioita liian monta. Kesäkeittiön toimitus mökille ja siihen liittyvät noin miljoona asiaa painavat päälle.

Yöunet on menetetty. Päässä suhisee taas.


Mutta nyt huokaisen syvään. Kaikki järjestyy. Työt sain tehtyä ennätysajassa iltaisin, kun pakenin kotoa kirjaston hiljaiseen tilaan tuijottamaan läppärin ruutua. Poikien laryngiitit/kuumeet/flunssat ovat toivottavasti voiton puolella, enää jännitetään mahdollisia korvatulehduksia ja muita jälkitauteja. Taloyhtiön akuuteimmat paperit ovat hoidettu, muut voivat odottaa ensi viikkoon.

Kesäkeittiön osat tulevat mökin pihalle ehkä maanantaina, pohjaa ei ole tehty, mutta ei sillekään mitään voi.

Sunnuntaina alkaa mun loma. Poikien viimeinen päiväkotipäivä oli eilen, kävimme yhdessä vain hakemassa kaikki heidän tavaransa, kunto ei vielä sallinut hoitoon jäämistä. Kun pääsimme päiväkodin varavaate-, kurahousu-, kokovuodenpiirustukset - kuorman kanssa kotiin (pyörän peräkärry oli umpitäynnä), tajusin, että en ollut kunnolla kiittänyt avustajaa menneestä kaudesta. Vuoden mutsi -palkinto taas kerran.