Yskää ja kenkäkriisiä

Koko perhe on ollut viimeiset kaksi viikkoa flunssassa. Olen itse päässyt melko vähällä, ja pojillakaan ei ole ollut kuumetta, mutta sitäkin kovempi yskä. Nuha on jo ohitse, mutta karmea yskä vaan jatkuu. Varsinkin rasituksessa molemmat jätkät alkavat yskimään, hengitys vinkuu eikä puheesta saa selvää. Myös öisin lastenhuoneesta kuuluu jopa puolen tunnin yskämaratooneja. Voisi kuvitella, että meillä on kaksi pientä astmaatikkoa, vaikka näin ei olekaan. Lääkärikeikka ilmeisesti odottaa loppuviikosta.

Muutamana päivänä aurinko on paistanut jo keväisen lämpimästi. Tuuli on kuitenkin ollut niin hyisen kylmä, että keväthaalarit odottavat vielä kaapissa. Talven toppahaalarit pesin jo kaappiin odottamaan ensi syksyn kirpparimyyntiä, joten nyt ulkona temmelletään vitosen kirpparihankinnoissa. Nuo vitosen maksaneet vanhat toppahaalarit ovat näille keleille juuri sopivat: lämmittävät tarpeeksi, niillä voi huoletta rymytä hiekkakasoissa ja mä voin huoletta myös pestä ne vaikka päivittäin jos on tarpeen.

Nipsun dafot jäivät kuukausi sitten pieniksi. Ilmoitin tammikuun lopulla Lastenlinnaan, että uudet dafot tarvitaan. Muistutin asiasta pari kertaa, mutta mitään ei tapahtunut. Viimein kaksi viikkoa sitten saimme maksusitoumuksen uusiin. Ylihuomenna mennään tekemään uusia dafoja, mutta valmiina ne ovat vasta monen viikon päästä. Nipsu on siis ilman dafoja ainakin kaksi kuukautta. Ärsyttää sairaalan toimettomuus taas suunnattomasti. Sähköhoitojaksolla saatiin vasemman jalan lihaksia aktivoitua hieman, ja oikeanlainen dafo jalassa vähentäisi epätoivottua sisäkiertoa.

Uusien dafojen odottelu on luonut myös kenkäkriisin. Kengät, joita Nipsu käytti dafojen kanssa, ovat liian löysät käytettäväksi ilman dafoja. Onneksi Niiskun viime kevättalven kirpparikengät mahtuvat Nipsun jalkaan ainakin hetken. Pojat ovat muuten samankokoisia, mutta Niiskulla on 1-2 numeroa isompi jalka johtuen siitä, että hän aloitti kävelyn vuotta aikaisemmin. Jalkaterähän kasvaa, kun sitä käytetään ja sille laitetaan painoa. Jos dafojen sovittaminen viivästyy, niin nuokaan kengät eivät Nipsulle kohta enää mahdu. Ja en todellakaan osta uusia kenkiä muutaman viikon käytön vuoksi. Fakta on, että mitkään kengät eivät ole käyttökelpoisia Nipsun jalassa sekä dafojen kanssa että ilman.

Erilaiset menopelit

Niiskulle ostettiin jo viime kesänä potkupyörä. Vajaa vuosi sitten hän ei ollut vielä innostunut sillä potkuttelemaan. Tällä viikolla otimme potkupyörän varastosta esiin, kun aurinko oli sulattanut ja kuivattanut etupihan.

Nipsulle piti löytää hänelle sopiva menopeli. Plaston klassikkomopoa Nipsu ei osaa potkia, koska siinä pitää levittää jalat niin leveälle haaralle. Tavalliseen potkupyörään Nipsun tasapaino ei missään nimessä riitä. Kysyin vinkkiä fb:n vertaisryhmässä ja siellä vinkattiin Pukyn Wutsch. Tämä on taaperoille eli reilu 1,5-vuotiaille tarkoitettu, mutta Nipsun tapauksessa juuri sopiva. Heti pyörän saavuttua menimme kokeilemaan sitä pihalle ja hienosti hän osasi mennä sillä eteenpäin. Vasenta eli hemi-kättä poika ei osaa pitää ohjaustangossa, mutta onnistuu se ohjaaminen pelkällä oikeallakin. Symmetrian vuoksi täytyy vielä laittaa jollakin tarranauhalla vasen käsi kiinni ohjaustankoon, silloin käsi on ainakin näkökentässä eikä roiku vartalon vieressä toimettomana.

Identtiset kaksoset ja täysin eri kehitysvaiheen pyörät.

Alakerrassa ja yläkerrassa

Laitoimme viime viikonloppuna poikien sängyt päällekkäin. Niisku pääsi jo muutaman harjoittelukerran jälkeen itse kiipeämään sänkyyn ja tulee sieltä myös alas melko turvallisesti. Meillä oli valmiina tuollainen matala kahden portaan koroke, mikä helpottaa yläsänkyyn menoa ja pois tuloa. Tiistaina vähän ennen aamukuutta sekä minä että Isimies havahduttiin siihen, että Niisku lähtee tulemaan tikkaita alas. Lastenhuoneessa on aina yövalo päällä ja tällä hetkellä myös ilmankostuttimesta tulee valoa, joten se toivottavasti helpottaa Niiskua. Silti pelkään sitä hetkeä, kun hän unenpöpperössä haluaa sängystä pois ja ote lipsahtaa. Nipsu pääsee useimmiten itse kapuamaan alasänkyyn; jos oikeassa kädessä on jokin lelu, niin silloin voimat eivät riitä sänkyyn pääsemiseen.

Nyt olisi aika laittaa lastenhuone "lopulliseen" muotoonsa. En ole erityisesti sisustanut huonetta vielä kertaakaan, vaan kalusteita on hankittu tarpeen vaatiessa pikku hiljaa. Lipaston, missä säilytetään poikien vaatteita, olen itse maalannut. Lampun ostin reilu vuosi sitten ja vihertävät kuutiot säilytyslaatikoineen ovat myös uudehko hankinta. Tykkään huoneesta tällä hetkellä todella paljon. Sänkyjen yhdistämisen jälkeen se on paljon avarampi ja lattialle jää leikkitilaa. Pojilla on leikkinurkkaus ruokailutilan vieressä ja siellä säilytetään edelleen autoja ja keittiötarvikkeita (tästä voit lukea leikkinurkkauksesta). Useimmiten pojat leikkivätkin tuossa leikkitilassa.

Viimeinen vaihe lastenhuoneen sisustamisessa on seinät. Joitakin tauluja tai julisteita pitää hankkia, että seinille saadaan elävyyttä. Päiväpeitot ovat edelleen harkinnassa, aika näyttää tarvitaanko niitä.

Minulle tulee muutenkin keväisin tarve tehdä pieniä muutoksia kotiin. Aurinko on muutamina päivinä paistanut voimakkaasti sisään ja paljastanut likaisten ikkunoiden lisäksi kulahtaneet pinnat. Mitään suuria muutoksia meillä ei silti tehdä. Olohuoneen koristetyynyjen päällisten vaihtaminen saa riittää.

Ja ei, tästä ei tule sisustusblogi. Juttu Nipsun uudesta menopelistä tulee heti, kun saan kuvan otettua.

Sänkyyn palautus: noin 100. näytös

Muutama viikko siinä meni, kunnes Niisku tajusi, että junnusängystä pääsee ihan itse pois. Tiedätte, mitä se tarkoittaa. Juoksukilpailua iltaisin.

Olin itse niin totaalisen väsynyt viime viikolla, että en mitenkään jaksanut järjestelmällistä sänkyyn palauttamista Niiskun kanssa. Isimies astui remmiin ja on hoitanut iltarumban siitä lähtien.

Kuinka kauan tätä jatkuu? Reilun viikon jälkeen on jo havaittavissa pientä rauhoittumista, joten toiveissa on, että Niisku tyytyy kohtaloonsa parin viikon sisällä eikä enää karkaa sängystä ainakaan kymmeniä kertoja.

Voisi kuvitella, että viikonloppuna tehdyt pitkät ulkoilut ja muut ylimääräiset ohjelmat olisivat väsyttäneet jätkän. Mutta ei. Yöunet jäivät Niiskulla viime viikonloppuna noin 10 tuntiin ja päikkäreitä ei tietenkään nukuta. Silti virtaa riittää, juokseminen ja pomppiminen ovat tällä hetkellä tapoja liikkua paikasta toiseen. Huoh.

Ekat mitalit.

Sunnuntaina olimme liikuntavammaisille lapsille järjestetyssä tapahtumassa, missä oli lasten paraolympialaiset. Lajeina oli mm. ilmapallon heitto, keilaus ja angry birds (pehmolinnuilla heitettiin pehmosikoja). Pojat ovat tällaiseen tapahtumaan vielä pieniä, mutta oli silti hauska osallistua siihen. Pallonheitto onnistui hienosti ja kaikki osallistuneet saivat mitalit. Hauska ja erilainen sunnuntai-iltapäivä.