lauantai 29. heinäkuuta 2017

Lastenhoitaja MLL:sta

Uskaltauduin vihdoin ja viimein rekisteröitymään MLL:n lastenhoitoavun sivustolle. Päätös siitä, että jätän lapset täysin vieraan ihmisen hoiviin, oli loppujen lopuksi todella helppo. Pojat osaavat jo melko hyvin itse kertoa asioista; he puhuvat niin selkeästi, että vieraskin heitä ymmärtää. Vessa-asiat eivät vielä suju, mutta sitä varten on kertakäyttövaipat olemassa. Nipsun vammaa ei tarvitse huomioida mitenkään erityisesti varsinkaan muutaman tunnin hoitoaikana.

Eilen meillä oli Isimiehen kanssa lyhyet treffit, kun parikymppinen "tyttö" tuli hoitamaan poikia neljän tunnin ajaksi. Pojat ottivat hoitajan vastaan iloisesti eikä minkäänlaista vierastusta ollut. Annoin hoitajalle lyhyet ohjeet ja pistin vartin tutustumisen jälkeen ulko-oven takanani kiinni. Kuinka helppoa! Yllättävää kyllä, en ollut oikeasti yhtään huolissani, vaikka en tuntenut hoitajaa enkä tiennyt hänestä muuta kuin nimen ja puhelinnumeron.

Isimies tuli suoraan töistä ostarille, missä kävimme syömässä ja kahvilla sekä pidimme samalla perhepalaverin mökkiasioiden tiimoilta. Kotiin palatessa kaikki oli mainiosti! Tällaista yhteistä aikaa tulemme varmasti järjestämään tulevaisuudessa enemmänkin, niin hyvä mieli tästä kerrasta jäi.

Ensi viikolla alkaa taas päiväkoti. Muutama päivä menee tutustuessa uuteen ryhmään ja uusiin hoitajiin. Loppuviikosta jätän pojat jo päiväkotiin lyhyemmiksi päiviksi hoitoon, mutta varhaiset aamuherätykset alkavat vasta runsaan viikon päästä. En mene vielä(kään) töihin, vaan menen tekemään koulutukseeni liittyvää opinnäytetyötä erääseen alan tehtaaseen. Ensi viikolla tehdään jonkinlaista päätöstä myös mökkiasiassa, joten jännittävä viikko siis luvassa.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Villa Elfvikin seikkailumetsä

Osallistuimme tänään Villa Elfvikin järjestämään lasten metsäretkeen, jonka teemana oli seikkailujen metsä. Villa Elfvikissä järjestetään usein sunnuntaisin lapsille ja perheille suunnattua luonto-ohjelmaa. Tämänpäiväinen retki oli huippukiva! Lapsia oli todella ajateltu suunnittelussa.

Retken pituudeksi oli etukäteen ilmoitettu 2 tuntia (klo 10.30 - 12.30). Mietin, että meidän jätkät eivät jaksa näin kauan seikkailla metsässä. Mutta kuinkas kävikään: aika meni huomaamatta. Olimme varustautuneet yhdellä kantorinkalla ja eväsrepulla, tämä kokoonpano oli riittävä. Nipsu pääsi kantoreppuun lepäämään, kun väsähti, vaikka enemmän taisi olla kyse henkisestä kuin fyysisestä väsymisestä.

Seikkailu aloitettiin tutkimalla retken johtajan näyttämää karttaa (kankaaseen piirrettyjä kuvia). Käveltiin noin sadan metrin matka ja löydettiin aarrearkku, joka oli kuitenkin tyhjä. Sitten siirryttiin metsäpolulle etsimään aarretta. Seurasimme oksista tehtyjä nuolia ja noin sadan metrin välein pysähdyttiin suorittamaan jotakin haastetta. Haasteita oli mm. hämähäkkiverkon läpi selviäminen (köysiä viritetty puiden väliin), pesien rakentaminen metsien eläimille ja tuoksuvien asioiden kerääminen muovipurkkiin. Puolessa välissä pidettiin evästauko. Lopulta aarre löytyi ja se oli upea timantti.


Tässä rakennetaan hiirelle taloa.

Aivan mahtavan hyvin järjestetty retki! Kokonaisuudessaan emme kävelleet kuin vajaan kilometrin, ja tasaisin välimatkoin olleet tehtävät pitivät lasten mielenkiinnon yllä. Sää oli myös täydellinen, puolipilvistä eikä liian kuumaa. Osallistumme Villa Elfvikin retkiin varmasti myös tulevaisuudessa.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Lomapäiviä ja mökkikuumetta

Viikko on taas vierähtänyt ja loman loppu alkaa häämöttää. Täytyy tunnustaa, että päiväkodin jatkuminen on mielessä joinakin päivinä useamman kerran. Jotkin päivät koostuvat pelkistä uhmakiukuista, äitiin tarrautumisesta ja alituisesta kitinästä eikä omaa lepohetkeä ole hetkeäkään. Näinä päivinä tukiverkoston ja hoitoavun puuttuminen taas korostuu ja meidän vanhempien jaksaminen on vaarassa.

Olemme hengailleet poikien kanssa lähinnä kotinurkissa. Olemme tehneet pieniä retkiä lähiseudulle kuten Koiramäen pajutalliin ja Haltialaan, pyöräilleet asukaspuistoihin aurinkoisina päivinä ja tapelleet sateisina päivinä kotona.




Viimeisten viikkojen aikana minun ja Isimiehen on vallannut erittäin korkea mökkikuume. Mietimme pitkään, olemmeko kesämökki-ihmisiä. Ja vastaus on kyllä. Haluamme oman mökin, jossa voi viettää viikonloppuja ja lomaviikkoja lasten kanssa.

Olemme pohtineet tärkeimpiä kriteerejä mökin etsinnälle, ja ehdottomasti tärkeimpiä hinnan ohella ovat sijainti ja etäisyys. Sähköjä emme tarvitse (aurinkopaneelit ovat nykyään tehokkaita) ja juokseva vesikin on turha ylellisyys. Olen nyt käyttänyt mökin etsintään netistä lukemattomia tunteja ja sen lisäksi ajanut 800 kilometriä katsomassa paikan päällä sopivia ehdokkaita. Sitä sopivaa odotellessa...

Viime kertaiseen postaukseen liittyen: molemmilla pojilla on taas vaipat (aina ja kaikkialla).

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kuivaksi tai sitten ei?

Jokainen vanhempi opettaa lapsensa kuivaksi juuri itselleen sopivalla tavalla. Toiset suosivat kerrasta vaipat kokonaan pois -tyyliä, erään professorin mukaan näin voisi muka opettaa kaikki kuivaksi alle 2-vuotiaana. Hölynpölyä, sanon minä ja aika moni muukin vanhempi. Jos et vielä ole juttua lukenut, niin lue se tästä. Toiset vanhemmat taas odottavat, että lapsen vaippa on useimmiten kuiva ja lapsi ilmoittaa itse hädästään ja vaipat otetaan vasta sitten pois.

Minä käytin jotain tästä välimaastosta olevaa taktiikkaa, ja se näyttää epäonnistuvan. Kaikkien mukaan kesä on parhainta ja helpointa aikaa kuivaksi opettelulle ja niinhän se on: pyykkiä tulee vähemmän. Molemmat pojat kävivät keväällä mielellään potalla ja melkein aina potalla käydessä saatiin myös tulosta eli pissaa tuli pottaan. Vaipat olivat kuitenkin useimmiten märkinä. Toukokuun lopulla otettiin tehotreenit eli näytettiin hienoja alushousuja, jätettiin vaipat pois ja laitettiin alkkarit jalkaan ensin kotona sisällä ja siitä pikkuhiljaa laajennettiin vaipattaoloaikaa. Niisku ei ollut vielä valmis (lue tästä), joten hänen kohdallaan palattiin pikaisesti takaisin vaippoihin. Nipsun kohdalla edistystä tuli hitaasti mutta varmasti. Parin viikon sisään Nipsulla oli jo kuivia päiviä. Hän ei edelleenkään ilmoittanut pissahädästä, mutta kun potalla käytiin 2-2,5 tunnin välein, niin poika pysyi joskus kuivana jopa kaksi päivää peräkkäin.

Mutta mutta. Ei se tietenkään ollut niin helppoa. Mikäs nyt olisi meidän lapsilla helppoa? Jos Nipsulla olisi tullut vahinkoja jatkuvasti eikä edistystä olisi tapahtunut, olisin tottakai luovuttanut hänenkin kohdallaan jo aikoja sitten ja todennut, että poika ei ole vielä kypsä. Mutta useat onnistuneet kuivat päivät välillä loivat toivoa, että kyse on vain meidän vanhempien sitkeydestä (tai jostain muusta, mitä en vain ymmärrä). Niinhän mediassakin välillä toitotetaan: vaipat ovat kuulemma nykyään "liian" hyviä, vanhemmat laiskoja ja lasten kuivaksi oppimisen ikä vain viivästyy. Yli kuukauden kokemuksella voin väittää, että kaikki nämä väittämät ovat täyttä potaskaa.

Olen jaksanut kannustaa ja palkita Nipsua 1,5 kuukauden ajan. Olen syyllistynyt torumiseen vain kaksi kertaa, kun olen itse ollut hermoromahduksen partaalla huonosti nukuttujen öiden takia (ja kokenut sen jälkeen hirveää morkkista). Olen ollut sitkeä ja siivonnut pissaa lattioilta ja pessyt pyykkiä joka ikinen päivä. Lapsella ei ole ollut päivävaippaa kuukauteen. Poika ei pelkää pottaa eikä pönttöä, vaan menee mielellään tekemään asiansa, kun siihen kehottaa. Viime viikollakin oli monta kuivaa päivää. JA TAAS EILEN TULI 4 JA TÄNÄÄN 3 VAHINKOA. Nyt loppui meikäläisen kärsivällisyys.

Toisaalta ketuttaa, että olen käyttänyt tähän koko alkukesän. Että olen pessyt lattioita ja pyykännyt joka päivä. Olenko sittenkin painostanut lasta liikaa, vaikka hän ei ole siihen fyysisesti vielä valmis? Toisaalta en haluaisi kaiken tämän jälkeen luovuttaa. Miksi hitossa hän on joskus kuiva ja sitten taas ei?

Tänään olin kolmannen vahingon jälkeen niin väsynyt, että laitoin Nipsulle vaipan. Asiaan vaikutti myös se, että meillä on valvottu viimeiset 4 yötä Niiskun vauvarokon yms takia ja olen itse aivan lopussa. Suutuspäissäni laitoin koko kesän nurkassa olleen olohuoneen maton takaisin paikoilleen ja päätin, että se oli tässä tämä harjoittelu. Kun pojat nukahtivat sänkyihinsä, niin päätin antaa Niiskulle vielä neljä päivää aikaa näyttää valmiutensa. Tällä kertaa niin, että pääsen itse helpolla. Eli huomisesta lähtien pojalla on alushousut ja niiden päällä vaippa. Alushousuja on niin paljon, että joka päivä ei tarvi pyykätä ja matotkin säästyvät. Tällä taktiikalla mennään loppuviikko. Katsotaan harmittaako poikaa mahdollisen märkyyden tunne vai ei. Potalla käydään säännöllisesti niinkuin ollaan tehty jo pitkän aikaa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

3 vuotta

Juhlimme sunnuntaina 3 vuotiaita Nipsua ja Niiskua. Osa sukulaisista asuu Oulun seudulla, joten saimme siellä käydessämme jo lahjoja mukaan. Nyt kahvittelimme hieman lähempänä asuvien kesken. Pojilla oli kakun päällä omat kynttilät, joiden värin he itse valitsivat.


Vielä lauantai-iltana mietimme, pidetäänkö synttäreitä ollenkaan. Kaikki valmistelut oli tehty, piirakat, kakut ja keksit leivottu. Mutta Niisku oli korkeassa kuumeessa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä alkoi kuume nousemaan, ja lämpö pysytteli 38-39 asteen tuntumassa koko ajan. Mitään muita oireita pojalla ei ollut. Pohdinnan jälkeen päätimme viettää synttärit, koska toista tilaisuutta niihin ei olisi tullut. Niisku jaksoi juhlat todella hyvin lääkkeiden voimin. Kuumeilu loppui tasan kolmen vuorokauden kuluttua, joten ilmeisesti kyseessä oli vauvarokko.

Synttärilahjoiksi pojat saivat paljon kirjoja, autoja ja muumitalon asukkaineen. Muumitalolla on leikitty ahkerasti ja erityisen mieluisia olivat myös asuntoautot. Niisku sai kummeiltaan lahjaksi poliisiauton, jossa on vilkkuvalot ja äänet. Nipsu on ottanut yllättävän hyvin sen, että hänellä vastaavaa autoa ei ole.

Isimiehen piti palata töihin eilen. Hänellä ei ollut kuin kaksi viikkoa palkatonta vapaata uudesta työpaikasta johtuen. Minä jatkan jätkien kanssa tappelua kotona.


torstai 6. heinäkuuta 2017

5,5 tuntia junassa kaksosten kanssa

Ensin ajatuksena oli tulla Oulusta takaisin kotiin yhden yön taktiikalla - eli pysähtyä matkan varrella yhdeksi yöksi. Pojat eivät millään jaksaisi istua autossa reilua 600 kilometria. Etsin majoituspaikkoja nelostien varrelta enkä löytänyt mitään kivaa, ainakaan sopuhintaan. Sitten mietin toista vaihtoehtoa: junallako kotiin? Jo lyhyen pohdinnan jälkeen junamatka alkoi kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Keskiviikkona puolen päivän aikaan Isimies saattoi minut ja pojat Oulun juna-asemalle, etsimme omat paikkamme leikkivaunusta, annoimme Isimiehelle lähtöhalit ja minä valmistauduin hermoja koettelevaan matkaan. Vaikka pojat matkustaisivat vielä ilmaiseksi junassa, ostin yhden lastenlipun. Tämä oli loistava ratkaisu! Mahduimme kaikki kolme mainiosti istumaan kahdelle paikalle. Omilla paikoilla oli hyvä syödä eväitä ja käydä muutenkin välillä rauhoittumassa.

5,5 tunnin matka sujui yllättävän nopeasti. Pojat leikkivät välillä leikkipaikalla. Kun siellä tuli ruuhkaa, siirryimme omille paikoille lukemaan kirjoja, katsomaan Muumeja pädiltä tai värittämään värityskirjoja. Ravintolavaunussa käytiin syömässä pullat. Ainoa seikka, joka aiheutti minulle lisää harmaita hiuksia, oli vessakäynnit. Vessat olivat todella likaisia, lavuaari ei vetänyt, käsipyyhe oli loppu.

Yhtään raivaria ei saatu. Helsingistä meidän piti vielä jatkaa matkaa lähijunalla ja bussilla ennen kotiinpääsyä. Tässä vaiheessa matkarattaissa kiemurreltiin ja kitistiin, mutta rusinapurkit ja muovipussiin pakatut murot pelastivat loppumatkan.

Taas kerran osoitus siitä, että elämä helpottaa. Puoli vuotta sitten en olisi suostunut moiseen suoritukseen yksinäni.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ikaalinen saa kiitettävän arvosanan

Viisi lomapäivää Ikaalisten kylpylässä ja paikka saa meiltä kiitettävän arvosanan. Buffetruoka oli suurinpiirtein samanlaista päivästä toiseen, mutta tärkeintä oli se, että mun ei tarvinnut kokata. Vaikka huoneemme oli pieni ja tuskaisen kuuma, niin pojat nukkuivat matkasängyissään hyvin, joten sekin puoli sujui.

Viiden päivän aikana ehdimme tehdä monta juttua. Sadepäivän ohjelmassa oli Titi-Nallen talo, jossa riitti leikittävää vaikka isot nallet hieman pelottivatkin. Yhtenä päivänä ajoimme puolen tunnin matkan päässä olevaan Kiviniityn kotieläinpuistoon, jossa riitti ihmeteltävää moneksi tunniksi. Kiviniityssä oli eläinten lisäksi peikkometsä, tramppoja, leikkipuisto, polkuautoja, sähkömönkkäreitä ja grillikatokset eväiden syömistä varten. Paikasta löytyi siis kaikki mahdollinen lapsiperheen kesäpäivän viettoa varten. 

Ikaalisten kylpylässä oli myös tehty kaikki mahdollinen pienten lasten viihtymiseksi. Kylpylän lastenmaailman vesi oli todella lämmintä, vesileluja oli paljon, liukumäkiä oli sekä isoille että pienille. Perhesaunan telkkarissa pyöri nonstoppina Titi-Nallen videot. 

Samaan aikaan Ikaalisissa lomaa oli viettämässä entuudestaan tuttuja liikuntavammaisten lasten perheitä, ja uusiakin tuttavuuksia syntyi. Lomasta jäi erittäin hyvät fiilikset. Nyt matka jatkuu kohti Oulua. Ajomatkaa yhdelle päivää kertyy melkein 500 kilometriä. Rankka päivä tiedossa.