perjantai 26. huhtikuuta 2019

OHO. Me käytiin Kanarialla ja myytiin meidän koti.

Kumpi oli harkitumpi ja pidempään pohdittu asia: no tietenkin Kanarian reissu!


Viikko Gran Kanarialla varattiin helmikuun alussa. Sopivasti pääsiäisen ympärille ajoittunut reissu vei vähemmän palkattomia poissaolopäiviä töistä. Reissu oli rentouttava ja akut saatiin ladattua kevään/kesän koitoksia varten. Niitä tulee olemaan.

Onnellinen poika uudessa pinkissä sydänpaidassa.

No entäs sitten meidän kodin myynti? NOOOOO.... Siitä ollaan puhuttu vähän, mutta kun me laitetaan tohinaksi, niin sitten tapahtuu. Tein Oikotielle ilmoituksen: ajatuksena oli, että katsotaan onko kiinnostuneita ostajia paljon/vähän/ei yhtään liikkeellä. Meidän asunnolle ei ole tehty mitään isoja remontteja sitten sen valmistumisen eli 20 vuoteen. Vaikka asunto onkin periaatteessa ok kunnossa, niin elämän jäljet näkyvät jo reilusti kaikkialla. Erityisesti keittiö, kylppäri ja vessa kaipaavat kunnollista remppaa. Vaihtoehtona olisi ollut, että me ryhdytään remonttiin (tai siis ostetaan remontin tekijät, ei me mitään itse osata). Tai sitten myydään koko höskä.

Asunto oli kaksi viikkoa Oikotiellä myynnissä. Pidin itse kaksi esittelyä. Suurin homma oli siivouksessa: yhdeksän vuoden pinttyneiden likojen kuurauksessa kului pari pulloa tolua ja monta ihmesientä. Melko tasan kaksi viikkoa myyntiin laiton jälkeen allekirjoitettiin ostotarjous. Ehtona oli kuntotarkastus. Kuntotarkastus tehtiin tänään ja siinä ei ollut erityistä mainittavaa.

Me muutetaan kesäkuun puoleen väliin mennessä. Minne? Ei aavistustakaan. Löydettiin jo unelmakämppä, mutta ei saatu sitä, koska silloin ei vielä voitu tehdä käteistarjousta.

Onneksi tulee kesä. Voidaan olla paljon mökillä. Tavarat varastoon ja telttaan leirintäalueelle?

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Ihanaa kun lapsi oppii

Tiedät ehkä sen mahtavan fiiliksen, kun näet lapsen oppivan uusia taitoja. Lapsen silmistä paistavan ylpeyden: minä osasin!

Niisku siirtyi viime viikolla isojen poikien sarjaan taidossa, jota arvostan erityisen paljon. Hän ymmärsi kolmannella kerralla oksentaa suoraan pesuvatiin! JEEE! Ja vielä keskellä yötä! Toinen jee!

Ei-toivottu-ystävä noro kävi meillä kylässä. Edelleen on heikko olo eikä ruoka ei maistu, mutta me selvittiin.

Sunnuntaina tulimme ulkoilemasta ja eteisessä iski poikiin kaikenkattava väsymys. Kukaan ei osannut enää ottaa vaatteita pois päältä. Nipsu meni makaamaan lattialle, alkoi laulavalla äänellä toistamaan: räkää, räkää, räkääää (tästäkin äiti on ylpeä, laulussa oli jopa sävel). Niisku heittäytyi viereen makaamaan (hänellä riitti voimat pipon pois päästä ottamiseen) ja alkoi toistamaan: en voi puhua, en voi puhua, en pysty puhumaan.

Menin olohuoneeseen ja näin lasisella olkkarin pöydällä nenäliinan. Menin sen luokse, mutta ei, se ei irronnut pöydästä. Joku ihana uusia taitoja oppinut poika oli itse pyyhkinyt räkäänsä jossain vaiheessa, laittanut käytetyn nenäliinan räkäpuoli alaspäin pöydälle ja tadadaa.... se oli mukavasti kuivahtanut pöytään kiinni.

Ihania poikia mulla on.