Pissakiintiö täynnä

Niisku on ollut lokakuusta asti ilman päivävaippaa. Näihin 7 kuukauteen on sisältynyt noin kymmenen vahingotonta päivää.

Noin kuukauden ajan ilmassa on ollut pientä edistymistä. Vahingot ovat olleet todella pieniä ja Niisku on käynyt jopa kaksi kertaa oma-aloitteisesti potalla.

Kunnes tänään. Aamupäivällä päiväkodissa ulkoillessa haalari ja kumisaappaat sisäpuolelta märkiä (ei sadevedestä). Hain pojat kotiin klo 12, koska heidän päiväkotinsa laitettiin kiinni ulosmarssin takia. Kaksi pikkuvahinkoa kotona. Laitoin Palomies Samin pyörimään dvd:ltä, että sain tehtyä muutaman homman. Sohva läpimärkä.

Jos joku vielä uskaltaa mainostaa mulle helposti kuivaksi oppivia lapsia, niin olen valmis antamaan litsarin.

SEITSEMÄN KUUKAUTTA. Juuri nyt mun pissakiintiö olisi täynnä. Mutta koska vaihtoehtoja ei ole, niin olen kannustava äiti, hengitän syvään ja lasken kymmeneen, nostan pojan suihkuun ja laitan pesukoneen päälle taas kerran.   

Kun arki ei ole pilkuntarkkaa

Tiedättekö sen fiiliksen, kun lasten kanssa ollessa ei enää tarvitse koko ajan miettiä aikatauluja. Se on melkoisen mahtavaa.

Lauantaina lähdin poikien kanssa pyörä+peräkärry -yhdistelmällä polkemaan kohti lähellä pidettyjä markkinoita. Treffasimme Isimiehen paikan päällä, haimme ilmapallot puolueiden kojuilta ja ulkoistimme lounaan telttakahvilaan. Tällä kertaa lounaaksi oli muurinpohjalettuja ja pillimehu/kahvi. Takaisin kotiin palattuamme jatkoimme pihahommien tekemisellä ja auton sekä terassin pesulla. Kun verensokeri alkoi taas laskemaan, söimme markkinoilta ostetut lörtsyt välipalaksi. Pojat ajoivat pyörillä, "auttoivat" haravoimisessa ja leikkivät hiekkalaatikolla. Välillä piti ratkoa erimielisyyksiä ja auttaa kadonneen lapion etsimisessä, mutta loppujen lopuksi olimme ulkona päivälliseen asti. Aikuiset saivat tehtyä hommansa eikä lapsia tarvinnut viihdyttää.

Kuulostaa tavalliselta lauantailta? No niinhän se olikin. Hienoa siinä oli se, että pojat ovat kasvaneet ohi minuuttiaikatauluista ja pilkuntarkoista rutiineista. Lounaan voi korvata letuilla, päiväunille ei tarvitse mennä, välipalan voi syödä leikkien lomassa. Jos ruoka myöhästyy tunnilla, se ei ole kenellekään katastrofi. Olen itsekin oppinut ottamaan rennosti ja menemään tilanteen mukaan (en kaikissa asioissa, mutta alkutilanteeseen verrattuna kehitystä on tapahtunut).

Pompi, äiti, pompi!

Vihdoinkin kevät.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat vierähtäneet tiiviisti akselilla työpaikka-koti-päiväkoti-ruokakauppa. Viikko sitten lauantaina oli pieni poikkeus tästä, kun MLL:n hoitaja oli poikien kanssa kuutisen tuntia ja me karattiin Isimiehen kanssa Messukeskukseen Kevätmessuille. Tarkoituksena oli katsastaa nopeasti messujen tarjonta kesäkeittiöiden osalta ja mennä sen jälkeen rauhassa syömään. Lopulta olimme koko ajan messuilla tankaten välillä skumpalla ja lopuksi ennen kotiinlähtöä vielä kakuilla. Kevätmessut olivat loistava inspiraation lähde mökkikautta ajatellen. Loppujen lopuksi tilasimme tällä viikolla kesäkeittiön mökille, joten nyt pitäisi saada mökkikunnalta toimenpidelupa uutta rakennusta varten. Suunnitelmissa on myös muuripadan hankinta pihalle (käytettynä, jos vain löytyy), kompostoivan puuceen pystytys, myös moottorisaha tykötarpeineenkin on ostoslistalla.

Kotonakin on kevätkausi avattu. Kävimme koko perheen pyöräretkellä viikko sitten. Niisku lähti matkaan potkupyörällään ja Nipsu suostui tulemaan pyörän peräkärryn kyytiin ilman sen suurempia taivutteluja. Nipsu selvästi ymmärtää sen, että hän ei osaa potkutella omalla nelipyöräisellään kovaa vauhtia. Toivomme hartaasti, että Nipsu saa apuvälinekeskuksesta oman polkupyörän pian, lähete tästä on laitettu eteenpäin jo marraskuussa. Nipsu sai uudet dafot ja normaali kenkäkriisi uusiin dafoihin liittyen on taas kärsitty viime viikkojen aikana. Voi että se on joka ikinen kerta yhtä suurta tuskaa löytää kengät, jotka mahtuvat dafojen päälle olematta kuitenkaan liian isot.

Naapurin trampoliinikin on päästy korkkaamaan tämän kevään osalta. Hoidin iltajumpan omalta osaltanikin trampoliinissa eilen, kun innostuin mukaan poikien pomppuihin. Kannustushuudot kuuluivat varmasti koko kortteliin ja mikä tärkeintä: vahinkoja ei mulle tällä kertaa tullut! Just niin. Puhun juuri "niistä lihaksista". Pienellä keskittymisellä onnistui isotkin pomput kuivilla housuilla. Hyvä minä! Pompi, äiti, pompi!

Pako mökille

Tutkintooni liittyvä työharjoittelu päättyi pääsiäisviikolla. Virallinen valmistumispäiväni on huhtikuun lopussa, jolloin saan tutkintopaperit kotiin. Palaan omaan vanhaan työhöni ensi maanantaina, joten tämän viikon olen "lomaillut". Lainausmerkeissä sen vuoksi, että tästä viikosta en saa rahaa mistään, ja olen samalla tehnyt päivittäin töitä. Lähes neljän vuoden poissaolon jälkeen omaan duuniin palaaminen hirvittää hiukan ja sitä pitää valmistella etukäteen aineistoja tekemällä ja ehkä tärkeimpänä henkisesti valmistautumalla.

Otin tähän "lomaviikkoon" myös pienen irtioton arkikuvioista. Vein pojat keskiviikkoaamuna päiväkotiin ja lähdin ajelemaan mökille päin. Olin sopinut nuohoojan kanssa treffit mökille puolen päivän aikaan. Aurinko paistoi ja lunta oli melkein polveen asti. Pulkan avulla sain raahattua tavarani mökille parin sadan metrin matkan, kun auto piti jättää kauemmas tien varteen. Mökillä on vanha puuhella, jota edelliset asukkaat eivät käyttäneet. Haluan sen ehdottomasti käyttöön ja nuohoojan oli tarkoitus tsekata hormin kunto. Siltä osin käynti meni pipariksi. Hellan pelti oli jäätynyt kiinni, eikä sitä saatu aukaistua.

Tämä ihanuus pitää saada toimimaan. 

Tullessa mökissä oli +1 astetta lämpöä sisällä. Koska hellaa ei voinut käyttää, lämmitin mökkiä pelkästään takan avulla. Nukkumaan mennessä mittari näytti jo +9, hurraa! Läppäri oli mukana, koska tarkoitus oli tehdä töitä, mutta eihän kohmeisilla sormilla mitään voinut tehdä. Sen sijaan villatumput kädessä makuupussin sisällä pystyi hyvin lukemaan romaania. Mukanani oli Eve Hietamiehen teos Hammaskeiju. Se jatkaa Antti ja Paavo Pasasen Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttua tarinaa. Hekottelin ja välillä myös itkin yksinäni mökillä kirjaa lukiessa. Suosittelen! Tarhapäivä oli itselleni pettymys, mutta tämä kolmas kirja upposi minuun täysin.

Kirjan luvun ohessa tein mökillä myös pieniä hommia, kuten asensin pimennysverhon makkarin ikkunaan ja suunnittelin tulevan kesän remontteja. Mökki ja sauna ovat asuttavassa kunnossa, mutta jotta siellä olisi huoletonta ja mukavaa olla, parannettavaa on paljonkin. Koska lottovoittoa ei ole vieläkään tullut, pitänee tyytyä pieniin korjauksiin.

Alunperin tarkoituksenani oli yöpyä mökillä vielä toinenkin yö, mutta vesisade ja pesuveden puute saivat lähtemään kotiin jo torstaina illalla. Laiskotti niin paljon, että avannon hakkaaminen vesisateessa ei houkuttanut. Ja yllättävää kyllä, ikävä kahta pientä apinanpoikasta kohtaan oli jo suuri. Meillä tosiaan asuu nykyään kaksi pientä apinaa: viime aikojen suurinta huvia on painiminen, pieruvitsit ja leikkiröyhtäily.