Paljon onnen kyyneleitä

Nipsu kävelee!

Viikon verran Nipsu on kävellyt, kun häntä on pitänyt kiinni vain vasemmasta eli hemi-kädestä.

Eilen illalla hän alkoi harjoittelemaan kävelyä oikein urakalla. Useaan kertaan poika meni metrin matkaa sohvalta leikkikeittiön luokse ja takaisin. Sitten hän päätti kävellä olohuoneessa muutaman metrin matkan. Tunteet olivat ja ovat edelleen herkässä. Tämä on niin iso asia meille kaikille. Tämän onnen tunteen voi ymmärtää vain, jos tietää meidän taustamme.

Tänään kun hain pojat päiväkodista jätin Nipsun seisomaan viereeni ilman tukea ja aloin pukemaan itselleni takkia päälle. Yhtäkkiä poika lähtee kävelemään ovea kohti, jonne oli parin metrin matka. Ja pääsi perille asti kaatumatta! Siinä kohtaa aloin itkemään. Vieressä ollut toinen äiti vähän katsoi minua oudosti, mutta poikien ryhmän hoitajalla oli selvästi myös itku kurkussa. Kotiin tultuamme jäimme kotipihaan vielä hetkeksi leikkimään. Kävelyharjoitukset jatkuivat edelleen. Usean metrin matka ja välillä Nipsu teki yllätyskyykyn sanoen samalla neljä. Kyykky liittyy siihen, että minä ja Isimies jumpataan yhdessä kotona iltaisin. Itkin ja nauroin samaan aikaan.