lauantai 23. helmikuuta 2019

21022012 paluu mestoille

Seitsemän vuotta sitten meillä oli lomaa viikko 8 eli etelän perinteinen hiihtolomaviikko. Vietimme lomaa Isimiehen sen hetkisen työpaikan lomakiinteistössä Vierumäellä. Tuona otsikon päivänä (tarkoituksella palindromi, helppo muistaa) minua kosittiin Vierumäellä. Häitä vietettiin jo kahden kuukauden päästä.



Isimies ei ole enää töissä kyseisessä paikassa, mutta minäpä olen! Joten nyt vietämme nelistään samassa mökissä viikonloppua. Tunnelma ei ole yhtä rauhallinen, omaa ääntään ei aina saa kuuluviin kahden pikkupojan selostusten yli, mutta yhtä kivaa meillä silti on. Mökin tärkein varustus on pyykinpesukone, koska no... meidän elämä on mitä on.

Olemme olleet poikien kanssa täällä aikaisemminkin, edellisestä kerrasta on aikaa melkein kaksi vuotta. Tänään ulkoiltiin yhdessä neljä tuntia, minkä lisäksi kävin vielä yksin tunnin hiihtolenkillä ja tunnin kävelylenkillä. Huomenna on vuorossa ainakin uintikeikka. Näillä eväillä jaksaa taas yhden arkiviikon energisenä. 





tiistai 12. helmikuuta 2019

Kevättä kohti

Jees, hengissä ollaan. Tulipas pitkä tauko kirjoittamisessa, reilusti yli kuukausi, näin pitkää taukoa ei aikaisemmin ole ollutkaan.

"En jaksa kävellä!"

Tämä talvi on ollut meidän perheessä poikkeuksellisen pahaa sairastelukierrettä. Jotenkin sitä toiveajatteli, että lasten kasvaessa myös sairastamiset harventuisivat. Ei meillä vaan. Flunssaa toisen perään, ja flunssat ovat useimmiten sellaista laatua, että vaativat useamman kotipäivän. On alkuvuoteen mahtunut myös yksi alkava keuhkokuume. Tänäänkin aurinkoinen päivä vietettiin ryhmä haun ja eemelin merkeissä kotisohvalla.

Viimeisen kuukauden aikana Nipsun apuvälineet ovat saaneet myös päivitystä: entiset dafot jäivät pieniksi ja tällä kertaa saatiin uusi dafo vain vasempaan hemijalkaan ja oikeassa eli terveessä jalassa käytetään vain tukipohjallista. Lupaan kuvan näistä myöhemmin, nyt dafo ja pohjallinen ovat päiväkodissa, kun unohtuivat sinne kumisaapaspäivän (jolloin niitä ei käytetä ulkona) päätteeksi.

Jännityksellä odotamme, saako Nipsu tarvitsemansa muut apuvälineet ja lääkärinajat tänä keväänä. Silmälääkärin kontrolli piti olla tammikuussa, vielä emme ole saaneet sinne aikaa, joten se kontrolli tulee olemaan ainakin kaksi kuukautta myöhässä. Uudesta apuvälinepyörästä on lähtenyt lähete lokakuussa; tällä kertaa saimme jopa kirjeen lähetteen vastaanottamisesta ja tiedon, että jonot ovat helvetin pitkät. Uuden peukalotuen kanssa on säädetty myös ihan liikaa; ongelma on siinä, että Nipsun käsi on liian pieni standarditukiin eikä kukaan osaa tehdä oikeanlaista.

Takapihan kinokset ennen viime viikonlopun vesisateita.

Muuten arki jatkuu kiireisenä, uusi työpaikkani on tuonut minullekin pidempiä päiviä. Arki-illat ovat käsittämättömän lyhyitä, ja viikonloput pyrimme käyttämään ulkoiluun aina säiden ja sairastelujen salliessa.