Ei leikkaushoitoa, ei kontrolleja

Kävimme Nipsun kanssa neuro-ortopedin vastaanotolla. Edellisen kerran poika tapasi ortopedin reilu 2-vuotiaana, kun oli juuri oppinut kävelemään. Tuosta käynnistä jäi vain paskan maku suuhun (lue tästä). 

Tällä kertaa ortopedi oli mukava nuorehko (toim.huom. komea!) mies, joka otti ihanasti pojan huomioon. Jalkoja käänneltiin ja väänneltiin, Nipsu esitteli kyykyn ja varpailla kävelyn. Lopputuloksena todettiin, että tavataan seuraavan kerran, kun kasvu on loppunut. JOS tuolloinkaan tarvetta siis ilmenee. Ei tarvetta leikkaushoidolle, ei kontrolleja ortopedille. Hip hurraa! Joku asia on hyvin.

Maalariteippejä pitkin harjoiteltiin neljä viikkoa suoraan kävelyä.

Jätkän lonkat oli röntgenkuvattu ennen tapaamista. Lonkat hyvännäköiset, jalat (tarpeeksi) samanpituiset, lihaksissa ei ylenmääräistä kiristystä, jaloissa ei kipua. Virheasento on, mutta se ei vaikuta liikkumiseen siinä määrin, että siihen harkittaisiin mitään uusia toimenpiteitä.

Samalla Lastensairaalan vastaanotolla oli mukana Nipsun neurologi. Otin puheeksi vanhan tutun asian. Aika urologian vastaanotolle tuli postilaatikkoon jo seuraavalla viikolla. Mutta se on toinen tarina se. Ja siitä tarinasta en varmaan sen enempää koskaan kerrokaan. Tai jää nähtäväksi, riippuu ehkä lopputuloksesta.

Pyöräilykauden aloitus

No eihän täällä etelässä kausi koskaan loppunutkaan. Me laitoimme pyörät pressun alle "talvi"säilöön joskus marraskuussa muistaakseni. Pari viikkoa sitten mulla meni lopullisesti hermot, kun virittelin taas kerran myrskytuulten riepottelemaa pressua. Otetaan ne pyörät sitten esiin, kun sitä talvea ei koskaan tullutkaan.

Olimme ottaneet Nipsun pyörästä ylimääräiset jalkaremmit pois, koska ne ovat nahkaa ja säilyvät siten parempina lämpimässä varastossa. Remmejä ei kiinnitetty nyt takaisin ja Nipsu yllätti! Hän osasi polkea omaa apuväline-kolmipyöräänsä ihan itsenäisesti. Hemijalka pysyi suhteellisen hyvin polkimella ja jalkaterä oli jopa suoraan eteenpäin. Ilmeisesti äskettäin päättyneellä sähköhoitojaksolla saatiin sen verran aktivoitua jalan lihaksia, että tuore lihasmuisti onnistui pitämään jalan suorassa. Hieno saavutus kaiken kaikkiaan Nipsulta.

Nipsulle tämä on tärkeä taito, koska se mahdollistaa hänen pyöräilynsä itsenäisesti. Siis siinä määrin, että nyt hän voi lähteä liikkeelle ja lopettaa pyöräilynsä ilman aikuisten apua, koska mitään jalkaremmejä ei tarvitse kiinnittää.