Vuosipäivä

Tasan kaksi vuotta sitten pojat kirjattiin sairaalasta ulos ja saimme heidät virallisesti kotiin. Oli perjantai. Keskiviikkona olimme päässeet poikien kanssa kotilomalle, ja perjantaina 3.10.2014 menimme takaisin sairaalaan tarkistukseen. Lääkäri kävi pikaisesti kysymässä, oliko kotilomalla kaikki sujunut hyvin ja koska näin oli, niin saimme vihdoinkin pojat itsellemme. He olivat olleet sairaalan lapsia 11 viikkoa.

Meillä oli vielä sairaalasta lainassa saturaatio- ja sykemittarit molemmille. Kofeiinilääkitykset lopetettiin muistaakseni kotiloman jälkeen, mutta uniapneoiden riski oli vielä suuri. Pidimme mittareita päällä aina öisin ja päivälläkin jos nukuimme itse samaan aikaan. 

Voi jestas sitä syöttörumbaa. Pumppasin maitoa monta kertaa päivässä ja välillä yritin syöttää suoraan tissistä. Mun pumpattuun maitoon piti lisätä ravintolisää. Sen lisäksi mun oma maito ei riittänyt, joten oli apteekin erikoiskorvike keskosille. Ja pegorionia molemmille ummetukseen. Meillä oli tarkka kirjanpito ruutuvihossa, että tiedettiin mitä maitoa ja kuinka paljon kumpikin on saanut. 

Ne ekat päivät ja viikot kotona olivat kaikesta huolimatta ihania. Sain vihdoinkin päättää itse, miten hoidan lapsiani. Sain antaa lapselleni maitoa silloin kun itse halusin eli silloin kun hänellä oli nälkä. Sain pitää sylissä silloin kun halusin. 

Vihdoinkin pojat olivat minun.