Pakastimessa ei ollutkaan lohkoperunoita

Nipsu ehti olla päiväkodissa kaksi kokonaista päivää viikon flunssan jälkeen. Päivällä yhdentoista jälkeen puhelin soi: pk soittaa. Kirosanalitania ääneen ja sitten rauhallinen puhelimeen vastaaminen. "Nipsulla vuotaa nenä, sitä on niistetty jo monta kertaa; keltaista räkää." Okei, pitääkö mun tulla hakemaan se kotiin? No pitää. 

Kuinka kauan mä vielä jaksan? Missä vaiheessa tulee vastaan raja? Ja minkälainen se raja on? 

Nipsu ei ehtinyt syömään päiväkodissa lounasta. Jääkaapista löytyi onneksi vanhaa kanapastaa. 

Iltapäivällä kahden Teams-kokouksen jälkeen suunnittelen päivällistä. Kiva, jääkaapissa on lohipyöryköitä. Niitten kanssa pakastimesta lohkoperunoita ja täydellinen ateria kaikkien ravitsemussuositusten mukaisesti olisi valmis. MUTTA. Kun pakastimessa ei ollutkaan niitä joka tilanteen pelastavia lohkoperunoita. 

Siinä vaiheessa maailma romahti. Se romahti niiden helvetin lohkoperunoiden puuttumisen vuoksi. Enpä olisi sitä etukäteen arvannut. 

Lauantaina on uurnan lasku. 

Ja olen luvannut käydä isäni kanssa äitini vaatteet läpi. Mitä heitetään suoraan roskiin ja mitä viedään keräykseen. Mitä tehdään niille kaikille äitini käyttämille villasukille? Yhdet laitettiin arkkuun hänen mukaansa, mutta entä loput?

Papin merirosvoauto?

Kävin Niiskun kanssa eilen maanantaina koronatestissä. Poika ilmoitti lauantaina aamulla, että kurkku on kipeä. Sunnuntaina hänellä oli jo limainen yskä ja räkä valui. En olisi muuten vienyt testiin, mutta perjantaina olimme äitini hautajaisissa, missä oli reilut 20 riskiryhmään kuuluvaa henkilöä. 

Testiin pääsimme nopeasti; jonotin puhelimessa vain 45 minuuttia; ensimmäinen testiaika olisi ollut jo 2 tunnin päästä soitosta. Ainoastaan tuloksen saamisessa systeemi vielä takkuaa: 3 - 4 päivää pitää odottaa. No eipä siinä mitään. Mulla on ihan helvetin tiukka etätyöviikko. Isimies on aloittaa uudessa työpaikassa ensi viikolla. Joten eipä siinä mittään muuta kuin kirosanoja ja buranaa. Nipsulla räkä alkoi valumaan tänään ja itsellänikin särkee joka paikkaa ja kurkku on karhea. 

Mutta kaiken tämän yskän ja flunssaräkäpapereiden keskellä on vielä suru. Välillä se iskee ja lujaa. Ilmeisesti se jossain vaiheessa helpottaa? 

Viimeinen äitini viljelemä kesäkurpitsa

Jätkät käyttäytyivät upeasti siunaustilaisuudessa kappelissa ja muistotilaisuudessa, olen heistä ylpeä. Muistotilaisuudessa pappi istui Niiskun ja Nipsun lähellä samassa isossa pöydässä lähisukuni kanssa. Pojat jutustelivat tämän nuoren miehen kanssa sujuvasti. Niisku kysyi papilta mm. hänen työasustaan. Myös muista aiheista keskusteltiin: 

Niisku papille: Sulla on vissiin aika vähän töitä? No kun, eihän joka päivä ihmisiä kuole. Oliko se merirosvoauto sinun? 

Viimeisen kysymyksen kohdalla minä ja muut repesimme nauruun (ja seassa ehkä myös itkua). Kappelin parkkipaikalla oli ollut joku tuunattu auto, tätä autoa Niisku epäili papin menopeliksi.