Akkujen latausta Rodoksella

Palasimme viime yönä kotiin. Nipsu oli pitkästä päivästä todella väsynyt ja nukahti matkarattaisiin Rodoksen lähtöselvitysjonossa. Poika ei herännyt turvatarkastuksen, koneeseen nousun eikä koko lentomatkan aikana. Välillä silmät kävivät auki, mutta kun olin vierellä, niin nukahti heti uudelleen. Kone lähti klo 22 ja Niisku sen sijaan pysytteli hereillä vielä pitkään nousun jälkeen. Lentokoneesta poistuessa molemmat olivat hereillä ja takaisin kotisängyssä oltiin vasta kahden jälkeen aamuyöllä.

Kaikkiaan loma sujui mukavasti (jos ei oteta huomioon sairaalareissua). Minäkin sain flunssan, ja olo on nyt kuin jyrän alle jäänyt, mutta mieluummin sitä räkää helteessä niisti kuin ankeassa vesisateessa.

Kellukkeet pysyivät käsissä vain hetken, mutta se ei haitannut, koska pojat eivät uskaltaneet kastella itseään altaassa kunnolla. Istuminenkin näin matalassa altaassa oli meidän vesipedoille liian märkää puuhaa. 

Ollaan todella tyytyväisiä hotellivalintaan: lämmitetyt altaat ovat ihan ehdoton juttu näin aikaisin toukokuussa. Lasten leikkipaikkakin jaksoi viehättää poikia koko viikon ajan. Välillä käytiin rannalla keräämässä kiviä ja tekemässä niistä torneja tai linnoja. Yhtenä päivänä mentiin bussilla käymään pikaisesti Rodoksen kaupungissa, mutta ei jaksettu kiertää nähtävyyksiä sen enempää, vaan palattiin kenkäostosten ja ruokailun jälkeen takaisin hotelliin. Pääosin viikkoa voisi kuvailla näin: syötiin, leikittiin, syötiin, uitiin, syötiin jne. Oli taivaallista saada kolme kertaa päivässä ihanat valmiit ruuat, nautin loistavista salaateista, grillatuista kasviksista, kalasta ja lihasta. Ja ne jälkkärit... Tänään pojilla ja mulla oli vielä vapaapäivä, lounaaksi oli nuggetteja ja päivälliseksi kalapuikkoja, ruuanlaitto ei todellakaan innosta.

Huomenna menemme uudelleen Nipsun kanssa dafojen tekoon, sinne samaan firmaan, joka ei osannut tehdä niitä viimeksi. Pessimistinen veikkaukseni on, että tälläkään kertaa ei hyvää seuraa. Lopputulosta saamme odotella useamman viikon. Nipsu on nyt ollut ilman dafoja maaliskuusta asti. Koska poika oppi kävelemään vasta loppusyksyllä, niin nämä kuukaudet ovat jalkojen kehittymisen ja virheasentojen kannalta kriittistä aikaa. Emme kuitenkaan voi tilanteelle mitään. Vasemman jalan varpaat kääntyvät jo alaspäin tarttumisasentoon, mikä on harmillista koska tämä virheasento oli jo jäänyt pois vanhojen dafojen kanssa. Voimme vain toivoa, että nämä kuukaudet eivät aiheuta peruuttamattomia muutoksia jalkoihin.