Lähdettiin aamupalan jälkeen matkaan. Meiltä ajaa Tammisaareen noin tunnin verran. Ensimmäinen kyllästymispiste on yleensä puolen tunnin ajomatkan jälkeen ja myös tänään tapahtui niin. Takapenkiltä alkoi siis kuulua hermostunutta ääntelyä, joka onneksi meni ohi. Seuraava kyllästymispiste oli tästä noin vartin päästä. Joskus tämäkin menee ohitse ja saamme jatkaa ajoa mukavassa (hiljaisessa) tunnelmassa. Tällä kertaa piste oli lopullinen: tarkoitti siis sitä, että Niisku huusi kurkku suorana lopun vartin ajomatkan.
Tammisaaressa mentiin ekaksi melko lähellä merenrantaa sijaitsevaan leikkipuistoon, jotta suurimmat höyryt saatiin päästettyä ilmaan. Etukäteen leijonapuistoa oli kehuttu paljon ja onhan se hieno. Valitettavasti vain se on selvästi suunnattu isommille lapsille ja varsinkin Nipsulle siellä ei ollut paljoakaan tekemistä. Mutta yleensä Nipsu on vähään tyytyväinen ja hän nauttikin muiden touhujen seuraamisesta ja keinumisesta. Puiston jälkeen etsittiin lounaspaikka. Ihan vieressä sattui olemaan hotelli, jossa oli tarjolla lounasbuffet. Sinne siis. Lounas meni aivan upeasti. Pojat söivät itse perunamuusia, johon sekoitin kalaa ja maissia joukkoon. Ja jälkkäriksi saatiin vielä vadelmamoussea. Jätkät käyttäytyivät mallikelpoisesti. Paukuttivat lusikoitaan lautasiin vain vähän, sotku oli siedettävä ja mikä oleellista: he söivät itse normaalia ruokaa ja me saimme syödä oman lounaamme samaan aikaan. Meidän perheen ensimmäinen onnistunut yhteinen ravintolakokemus.
Lounaan jälkeen käveltiin Tammisaaren keskustassa ja pojat nukkuivat rattaissa lyhyet puolen tunnin päikkärit (eivät osaa nukkua rattaissa pidempään), kun me nautittiin auringosta ja juomista rantaterassilla. Välipalaksi trippimehut ja palat leipää rattaissa ja sitten takaisin autoon. Puolessa välissä paluumatkaa poikettiin Lomamäen lemmikkipuistoon. Täytyy tunnustaa, että mulla oli omat epäilykseni paikasta. Mutta paikka oli aivan mahtava! Omistajien eläinharrastuksen kylkiäisenä syntynyt "puisto": kallioisen mäntymetsän siimeksessä aitauksia ja paljon erilaisia eläimiä. Oli niitä tavallisia kotieläinpuistojen asukkeja eli vuohia, aasi, hevosia, sikoja, kanoja, pupuja. Mutta sitten oli niitä erikoisempia: monia erilaisia papukaijoja, liskoja, käärmeitä, oravia, kalkkunoita, supikoiria, pesukarhu, poro ja valtava 40-kiloinen kilpikonna. Mikä kivointa, niin eläimet ovat todellakin lemmikkejä. Vuohi tuli aitauksesta pois meitä tervehtimään, kanat ja kalkkuna juoksivat vapaana, kilpikonna tallusteli pihalla ruohoa syöden. Pihapiirissä oli myös leikkipaikka hiekkalaatikkoineen, trampoliineineen ja pomppulinnoineen. Eläimet olivat hyvinvoivan näköisiä ja omistajamies kertoi meille eläimistä ja niiden alkuperästä. Vierailusta jäi todella mukava fiilis. Ainoana haittapuolena paikassa on, että liikuntaesteisille se on hankala, koska maasto on epätasaista kivikkoa. Pojat söivät puistossa päivälliseksi purkkiruokaa, joka onneksi uppoaa vielä kohtuullisen hyvin.
Takaisin kotiin tultiin vasta iltapuuron aikaan. Ihana kesäpäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti