2 vuotta

Pojat täyttivät 2 vuotta tiistaina. Meillä ei ole mitään isoja juhlia, vaan muistamme poikia kahdessa erässä. Viime viikonlopun vietimme Vierumäellä, missä oli Isimiehen vuosittainen sisarustapaaminen. Yhteensä 7 aikuista ja meidän naperot, sillä kokoonpanolla vietimme todella hauskan viikonlopun. Naisväen kanssa kävimme flow parkissa testaamassa kuntoa ja korkean paikan kammoa, tykkäsin! Grillasimme hyvää ruokaa, saunoimme ja paistoimme lettuja nuotiolla järven rannalla. Leivoin lisäksi mansikkarahkakakun poikien kunniaksi ja jätkät saivat sukulaisilta lahjaksi taikahiekkaa sekä autoja.

Omat vanhempani ja Nipsun kummit tulevat kyläilemään sunnuntaina. Haasteita kahvipöydän tarjottaviin asettaa se, että kaikki pitää valmistaa gluteenittomana. Muutaman kerran olen leiponut gluteenittomia suolaisia muffinsseja ja kakun, mutta lopputulokset eivät olleet mitenkään erinomaisia. Huomenna on leivontapäivä ja yritän tällä kertaa onnistua hieman paremmin.

Syntymäpäivät ovat tuoneet paljon muistoja mieleen, mutta toisaalta huomaan, että paljon on myös unohtunut. En enää muista, miltä tuntui pitää kilon painoista lasta kengurussa paidan alla. Muistan, kuinka toinen pojista yritti parin kuukauden ikäisenä ensimmäistä kertaa imeä rinnasta. En enää muista, miten jaksoin maata sairaalasängyssä pää alaspäin ne reilut 12 tuntia, kun lääkärit koko ajan varoittelivat keisarileikkaukseen joutumisesta. Muistan, miltä elämäni ainoa paniikkikohtaus keskellä yötä sairaalassa tuntui, se hukkumisen ja oman itsensä kadottamisen tunne oli kauhea.

Välillä selaan läppäriltä vanhoja valokuvia lävitse. Olen onnellinen. Meillä on kaksi mahtavaa poikaa.