Nipsulle sattui viime viikonloppuna ensimmäinen vakavampi läheltä piti -tilanne. Tiedän, että vielä tulee tapahtumaan paljon vakavampia onnettomuuksia, mutta silti tapahtunut säikäytti. Koska Nipsun vasen käsi ei toimi käytännössä ollenkaan, niin myöskään vasemman puolen suojarefleksi ei toimi. Siis jos poika kaatuu vasemmalle päin, niin hän ei osaa ottaa kädellä vastaan, vaan kaatuu suoraan naamalleen/päälleen. Tasapaino on muutenkin huono, ja horjahduksia tulee usein. Olemme myös huomanneet, että oikeankaan puolen suojarefleksi ei välttämättä toimi, jos oikeassa kädessä on jokin lelu. Pieni horjahdus viime viikon sunnuntaina aiheutti sen, että Nipsu kaatui suoraan puisen juna-aseman päälle. Juna-aseman kulma osui vasempaan silmäkulmaan. Onneksi osuma tuli kuitenkin sentin verran silmäkulmasta ulospäin, niin että silmään ei tullut vaurioita. Reikä ihossa ja erittäin komea musta (tällä hetkellä vihertävä) silmä oli lopputuloksena.
Kulunut viikko on ollut väsyttävä. Minulla oli tentti keskiviikkona, josta mielestäni suoriuduin melko hyvin. Stressasin tentti koko alkuviikon ja yritin valmistautua siihen motivaatiopulasta huolimatta. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä alkoi Niiskun yskiminen. Nyt molemmat pojat ovat järkyttävässä flunssassa: yskivät ja ääni on käheänä, räkää valuu taukoamatta. Mutta jos ajattelee positiivisesti, niin tämä tauti on voitettu uuteen vuoteen mennessä ja saamme matkustaa lomalle terveinä, eikös vaan!
Päiväkodissa oli joulujuhla torstaina. Pieni jumppasali oli ääriään myöten täynnä äitejä, isiä, sisaruksia, mummuja, pappoja ja muita sukulaisia. Jokainen päiväkodin neljästä ryhmästä esittivät yhden tai kaksi ohjelmaa. Niisku ja Nipsukin olivat hienosti mukana tonttu-laulussa. Tuo joulujuhlakaan ei saanut omaa joulutunnelmaani nousemaan. En vaan yksinkertaisesti ole jouluihminen. Haluaisin jouluna rauhoittua, rentoutua, olla kiireettömästi ja stressittä, syödä hyviä ruokia ja nauttia ulkoilusta lumihangessa. Lunta jouluna ei tule olemaan, mutta sille en mitään voi. Vuosi sitten olimme jouluaaton nelistään kotona ja se oli ihanan kiireetön ja stressitön päivä. Tänä vuonna menemme koko joulunajaksi vanhempieni luokse ja tiedossa on joulunvietto sukulaisten ympäröimänä. Odotukset joulun suhteen ovat ristiriitaiset. Stressitön tämä joulu ei tule olemaan, sen tiedän jo etukäteen. Lupaan itselleni hengittää syvään ja laskea tonttuja. Isimies on luvannut päästää minut pahimpina hetkinä ulos lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti