Aamu

Tämän aamuiset tapahtumat antavat hyvän kuvan siitä, miten joskus arki on yhtä huutoa, taistelua ja sumplimista. Yö meni niinkuin se viime viikkoina on mennyt: Niisku heräili useita kertoja varmistamaan, että joku valvoo hänen untaan, Isimies nukkui kuten ennenkin lastenhuoneen lattialla patjalla. Niisku heräsi seitsemän jälkeen ilmeisen väsyneenä levottoman yön jäljiltä. Ensimmäinen heräämisen jälkeinen huutokonsertti syntyi siitä, että hän ei saanut varastaa Nipsulta tuttia suusta. Seuraava huuto tuli.. no en tiedä mistä, yleinen väsymys/ketutus varmaan. Aamu jatkui suhteellisen rauhallisesti puurolla. Nipsun fyssari tuli heti puuron jälkeen, mun aamupala oli siinä kohtaa vielä syömättä, tarkoitus oli syödä se Niisku sylissä kuten aiemminkin fyssari-aamuina. Eilen kuitenkin saapui vihdoin sopiva seisomateline Nipsulle ja fyssari halusi heti tehdä siihen säädöt valmiiksi. Nipsu tietenkin veti herneet siitä nenään, kun hänen piti seisoa jossain ihme vempaimessa köytettynä kiinni. Niisku hermostui heti, jos laskin hänet alas sylistä, koska... no se fyssari on edelleen ilmeisesti pelottava ja vie mut mennessään Niiskun mielestä. Rauhoittelin yhtä aikaa ja vuoron perään poikia ja autoin samalla fyssaria saamaan Nipsua seisomatelineeseen ja säätöjä oikein. Koko tätä rumbaa ei helpota myöskään se, että pojat eivät enää henkisesti mahdu mun syliin yhtä aikaa kuin erittäin poikkeuksellisessa hätätilanteessa. Tarkoittaa sitä, että työntävät toisiaan pois mun sylistä ja lätkivät toisiaan. Mun korvista nousee jo vähän savua eikä tilannetta helpota tyhjä vatsa. Hetkellinen rauha palautuu, kun fyssari lähtee ja pojat saavat keittiön laatikosta kauhan ja vispilän käteensä. Mä saan mikrotettua aamuteen uudelleen lämpimäksi ja jopa syötyä toisen leivistä ennen uutta katastrofia. Siitä se päivä lähti hiljalleen käyntiin.

Fyssari sanoi, että Nipsun pitäisi olla seisomatelineessä tunti joka päivä tai enemmänkin jos viihtyy. Totesin siihen vaan hiljaa: joo. Mielessäni ajattelin: ei tule onnistumaan. Katsotaan nyt jaksetaanko edes yrittää muutamaan viikkoon. Sähkölaitehoito pitää aloittaa heti, kun hihatuubi tulee postissa ja se väsyttää Nipsua varmasti. Sähköhoito on nyt tärkeämpää, koska laite pitää palauttaa sairaalaan hoitojakson jälkeen. Sopivaa seisomatelinettä ollaan odotettu noin puolen vuoden ajan, joten saakoon odottaa lastenhuoneen nurkassa pölyttymässä vielä jonkin aikaa. Meillä on myös arkinenkin projekti käynnissä poikien kanssa, nimittäin suihkuun totuttelu. Pojat pelkäävät suihkua, ja tästä pelosta täytyy päästä eroon. Aloitimme siedätyshoidon suihkun ääneen totuttelulla. Seuraavana vaiheena oli mun jalkojen suihkuttelu niin, että pojat näkivät, että suihku ei tapa. Nyt ollaan päästy vaiheeseen, jossa Nipsun jalkoja saa jo hieman suihkuttaa, mutta Niisku vielä harkitsee tekeekö suihku hänen jaloilleen pahaa. Jos hyvin käy, niin muutaman viikon sisään poikien pyllyjä voisi jo pestä suihkussa.