Kun pojat viime vuoden heinäkuussa yllättäen syntyivät, kirjoitin sairaalassaoloajan päiväkirjaa. Tuo päiväkirja sisältää omia tuntemuksia, mutta pääasiassa ihan päivittäisiä pieniä tapahtumia: minkälainen hengitystukimuoto oli kulloinkin käytössä, pääsikö jompi kumpi kenguruun tai mikä oli painonnousu. Silloin koin tärkeäksi päiväkirjan kirjoittamisen, että myöhemmin voisin palata noihin päiviin ja kerrata, kuinka kaikki sai alkunsa.
Nyt mulla heräsi taas ajatus siitä, että haluan laittaa tapahtumia ja edistysaskeleita ylös. Mutta tällä kertaa julkisessa muodossa. Haluan kuvata muillekin meidän arkea: minkälaista on kaksosten äitinä oleminen, kun toinen lapsista on erityislapsi ja kaipaa enemmän huomiota. Arkemme on suurimmaksi osaksi tylsän tavallista, mutta toivottavasti joku samankaltaisessa tilanteessa oleva löytää tämän blogin ja saa mahdollisesti tästä vertaistukea ja -ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti