Niiskun motorinen kehitys on mennyt suurin piirtein kuten korjatun iän mukaisesti kuuluukin mennä. Elikkä Niisku oppi konttaamaan toukokuun lopulla, ryömimisvaiheen poika ohitti kokonaan. Noin kuukausi tämän jälkeen noustiin tukea vasten seisomaan ja saman tien askeleita sivusuunnassa tukea vasten. Nyt Niiskulla on kovat harjoitukset, jotta käveleminen onnistuisi ilman tukea. Kaksi askelta menee hienosti, mutta sitten loppuu rohkeus ja pitää mennä polvilleen tai heittäytyä syliin.
Muutama viikko sitten Niisku oppi kiipeämään matalan tv-tason päälle. En viitsinyt sitä kieltää, koska taso on niin keskeisellä paikalla olohuoneessa ja iso kooltaan. Joten opetin, kuinka tasolta tullaan turvallisesti alas. Kaksi päivää siihen meni ja nyt Niisku osaa tulla ketterästi takaisin lattialle. Tv-tason päältä on myös hyvät näkymät takapihalle, voitte kuvitella kuinka upeat kuolavanat ikkunassa on koko ajan.
Nipsun kanssa on fysioterapeutin ohjeiden mukaan harjoiteltu kaikkia motorisia taitoja ahkerasti päivittäin. Kovan harjoittelun tuloksena poika oppi jossain vaiheessa keväällä kääntymään selältä mahalleen. Konttausasentoa on harjoiteltu kovasti, ja vielä elokuussa konttaamaan oppiminen kirjattiin kuntoutussuunnitelmaan yhdeksi oppimistavoitteeksi 2-vuotispäivään mennessä. Mutta nyt konttaustavoitteesta on vähitellen luovuttu, vaikka asentoa aina välillä harjoitellaankin. Kun Nipsu oppi istumaan tukevasti ilman tukea lattialla, niin mahallaan ja selällään oleminen ei kiinnostanut poikaa enää yhtään. Elokuussa Nipsu oppi työntämään itsensä mahaltaan istuma-asentoon. Samoihin aikoihin kääntyminen selältä mahalleen unohtui kokonaan. Tässä tuli huomattua päivittäisen harjoittelun tärkeys: emme enää laittaneet Nipsua selälleen lattialle, joten hän ei enää tarvinnut kääntymistaitoa ja se ei enää onnistu.
Mutta noin kaksi kuukautta sitten Nipsu oppi tärkeän liikkumisen taidon: peppukiito. Aluksi yläkroppaa nytkyttämällä, nyt oikeaa kättä ja jalkaa apuna käyttäen Nipsu kiitää pepullaan jo kovaa vauhtia paikasta toiseen. Matot ja pienet kynnyksetkään eivät ole enää esteenä. Aivan loistavaa, että Nipsu löysi omanlaisensa tavan päästä tutkimaan paikkoja! Ja taidot paranevat koko ajan. Sunnuntaina peppukiitäminen onnistui jo ulkona asfaltilla. Tässä kohtaa mulla tuli mieleen vaatteiden kestävyys, mutta voi sitä pojan riemua, kun pääsi etenemään muutamia metrejä etupihalla!
Muutama viikko sitten Niisku oppi kiipeämään matalan tv-tason päälle. En viitsinyt sitä kieltää, koska taso on niin keskeisellä paikalla olohuoneessa ja iso kooltaan. Joten opetin, kuinka tasolta tullaan turvallisesti alas. Kaksi päivää siihen meni ja nyt Niisku osaa tulla ketterästi takaisin lattialle. Tv-tason päältä on myös hyvät näkymät takapihalle, voitte kuvitella kuinka upeat kuolavanat ikkunassa on koko ajan.
Nipsun kanssa on fysioterapeutin ohjeiden mukaan harjoiteltu kaikkia motorisia taitoja ahkerasti päivittäin. Kovan harjoittelun tuloksena poika oppi jossain vaiheessa keväällä kääntymään selältä mahalleen. Konttausasentoa on harjoiteltu kovasti, ja vielä elokuussa konttaamaan oppiminen kirjattiin kuntoutussuunnitelmaan yhdeksi oppimistavoitteeksi 2-vuotispäivään mennessä. Mutta nyt konttaustavoitteesta on vähitellen luovuttu, vaikka asentoa aina välillä harjoitellaankin. Kun Nipsu oppi istumaan tukevasti ilman tukea lattialla, niin mahallaan ja selällään oleminen ei kiinnostanut poikaa enää yhtään. Elokuussa Nipsu oppi työntämään itsensä mahaltaan istuma-asentoon. Samoihin aikoihin kääntyminen selältä mahalleen unohtui kokonaan. Tässä tuli huomattua päivittäisen harjoittelun tärkeys: emme enää laittaneet Nipsua selälleen lattialle, joten hän ei enää tarvinnut kääntymistaitoa ja se ei enää onnistu.
Mutta noin kaksi kuukautta sitten Nipsu oppi tärkeän liikkumisen taidon: peppukiito. Aluksi yläkroppaa nytkyttämällä, nyt oikeaa kättä ja jalkaa apuna käyttäen Nipsu kiitää pepullaan jo kovaa vauhtia paikasta toiseen. Matot ja pienet kynnyksetkään eivät ole enää esteenä. Aivan loistavaa, että Nipsu löysi omanlaisensa tavan päästä tutkimaan paikkoja! Ja taidot paranevat koko ajan. Sunnuntaina peppukiitäminen onnistui jo ulkona asfaltilla. Tässä kohtaa mulla tuli mieleen vaatteiden kestävyys, mutta voi sitä pojan riemua, kun pääsi etenemään muutamia metrejä etupihalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti