Viisivuotiaat ovat (tähän mennessä) parhaita

Viisivuotiaiden kanssa on niin paljon helpompaa reissata ympäri Suomea:
- autossa istuminen onnistuu jo ilman sen suurempia huutoja (kunhan aikuiset jaksavat kuunnella noin sadatta kertaa Siiri - äänikirjoja)
- ruoka-ajat eivät ole enää niin tarkkoja ja ruokavaliokin voi koostua välipalakekseistä ja jäätelöstä
- mulla oli jossain vaiheessa mielessä tämän listan jatkoksi monta muutakin seikkaa, mutta nyt just helle ja muuttostressi on vienyt kaiken ylimääräisen mun päästä

Pojat täyttivät 5 vuotta pari viikkoa sitten. Synttäripäivä osui keskelle meidän Suomi-kierrosta, ja vietettiin sitä pienesti sukulaisten luona pohjoisessa. Oltiin kaikkiaan kaksi viikkoa reissussa, ja monta kertaa tuon autoreissun aikana mietin, että kuinka ihania nuo pojat ovatkaan.

Pahimmat pikkulapsi-härdelli-vuodet ovat takanapäin (VIHDOINKIN). Viisi vuotta, erittäin pitkät ja välillä äärimmäisen raskaat viisi vuotta. Nyt juuri elämä on kivaa. Ei se helppoa ole, mutta nyt mä voin sanoa nauttivani täysillä äitiydestä. Mun iholla ei enää olla joka sekunti, mä voin hengittää vapaammin. Mun erityinen Nipsu tulee pärjäämään omalla tavallaan elämässä.

Mä rakastan viisivuotiaita pikkupoikia. Paras ikä ikinä (ainakin tähän mennessä)!

Poika saa tykätä pinkistä ja poneista

Sukupuolisensitiivinen kasvatus on vissiin joku muotisana tai ainakin jossain vaiheessa siitä paasattiin mediassa. En ole lukenut yhtään mitään aiheesta.

Sen tiedän, että Nipsun lempiväri on pinkki ja hän tykkää leikkiä mm. poneilla ja prinsessoilla. Poika haluaa synttärilahjaksi uuden My little ponin, koska joululahjaksi saatu meni mystisesti hukkaan. Lempparipaita on tietenkin väriltään pinkki ja siinä on sydämiä. Jätkän tennareihin tuli valtava reikä potkulautaillessa, mutta onneksi kaupassa oli dafon kanssa sopivat pinkit lenkkarit. Yritin tarjota sinisiä lenkkareita, mutta ne eivät olleet kuulemma hienot vaan tylsät.

Nipsun pinkkivaihe on kestänyt jo kauan, joskus viime kesänä se muistaakseni alkoi. Uusi talvihaalarikin oli viime talvena lila pinkeillä yksityiskohdilla. Tuon toppahaalarin kohdalla hieman nikottelin: ostimme haalarin, jossa on aukaistavat saumat. Eli haalari on sopivan kokoinen vielä koko ensi talvenkin. Ainoa huoleni oli, että jos pinkkivaihe menee ohi, niin joudun ostamaan uuden haalarin syksyllä.

No Niisku on nyt liittynyt seuraan. Hän haluaa mekon; tai itseasiassa hameen, sellaisen samanlaisen röyhelöhameen, mikä on Pipsa-possullakin. Niisku haluaa synttärilahjaksi prinsessan, jolla on kruunu, ja prinsessalle oman linnan.

Pojat saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Mutta tottakai äitinä mietin jo mahdollista kiusaamista. Onneksi eskariin on aikaa vielä vuosi. Jos tuleva eskari on koulun eskari, niin sitten on vaarana joutua silmätikuksi. Lasten maailma on raadollinen. Nyt en pohdi sitä. Nyt nautitaan kesästä. Vaikka sääennuste lupaakin sadetta ja helvetin kylmää ilmaa koko mun surkean lyhyen kesäloman ajaksi.