lauantai 31. lokakuuta 2015

Uni-EEG

Nipsu oli eilen uni-EEG-tutkimuksessa. Cp-vammaan liittyy suurentunut riski sairastua epilepsiaan ja aivosähkökäyristä nähdään, onko epilepsiaan viittaavia purkauksia aivoissa.

Edellisen kerran Nipsu oli tässä tutkimuksessa maaliskuussa ja silloin ei onneksi löytynyt mitään epilepsiaan viittaavaa. Tänä syksynä poika on välillä pysähtynyt ja tuijottanut reagoimatta tyhjyyteen. Muutamalla sormien napsautuksella hän on kuitenkin taas ollut oma itsensä. Ovatko nuo poissaolot vain Nipsun luonteeseen kuuluvia, että hän siis on haaveilijaluonne vai onko se merkki jostain vakavammasta? Tämän vuoksi saimme lähetteen uudelleen EEG:hen. Toivon, että kysymys on vain haaveilusta, mutta en voi sille mitään, että tarkkailen poikaa jatkuvasti.

Aluksi saimme ajan tutkimukseen klo 9.30. Sitä ennen poikaa olisi pitänyt valvottaa aamuviidestä lähtien. Totesin, että kuulostaa epäinhimilliseltä ja epärealistiselta 1-vuotiaalle ja soitin sairaalaan, josko saataisiin tulla vähän järkevämpään aikaan. Onneksi järjestyi sitten uusi aika klo 12. Pojat ovat siirtyneet jo yksiin päiväuniin, joten tuo sopi loistavasti meille eikä aamulla tarvinnut herätä normaalia aikaisemmin.

Menimme Nipsun kanssa sairaalaan taksilla, koska olisi ollut aika mahdotonta pitää poikaa hereillä takapenkillä, jos itse olisin ollut ratissa. Niisku jäi sairaslomalla olleen Isimiehen kanssa kotiin. Tutkimuksessa Nipsun päähän laitettiin myssy, ja myssyssä olevien reikien läpi rapsutettiin päänahkaa, jotta elektrodit saivat kontaktin. Se oli aika inhottavan tuntuista pojan mielestä, mutta muumikirjan lukeminen helpotti oloa. Sitten poika piti saada nukkumaan myssy päässä ja muutkin anturit kiinni kropassa. Nukahtamimen kävi yllättävän helposti, kun makasin itse vieressä ja lauloin ja hyräilin Sinistä Unta.

Pojan mielestä inhottavaa oli taas se, kun herätettiin syvästä unestä noin 15 minuuttia myöhemmin. Ja ärsyttävintä oli se, että hereillä ollessa silmät peitettiin monta kertaa, tästä Nipsu sai todelliset raivarit. Mutta loppujen lopuksi tutkimus meni melko kivasti ja kotona olimme jo kahden tunnin kuluttua. Tulokset saamme kuulla vasta kolmen viikon päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti