maanantai 23. marraskuuta 2015

Räkää, yskää, yrjöä ja edistysaskeleita

Ensin oli kaksi viikkoa kunnon räkätautia, sitä seurasi kaksi viikkoa karmeaa yskää ja juuri kun pojat näyttivät paranevan, niin otettiin influenssarokotukset. Keskoset ovat todella infektioherkkiä ja pojat ovat sen verran pieniä vielä, että ei edes harkittu rokotusten poisjättämistä. Mutta juuri tällä hetkellä mun fiilis asiasta on: ei enää ikinä! Perjantaina saatiin kaikki kolme piikit neuvolassa ja lauantaiaamuna alkoi Niiskulla vuotaa nenä solkenaan. Nipsu seurasi parin tunnin päästä. Yskä pahenee koko ajan ja jokainen vanhempi tietää, mitä yskäinen lapsi tai tässä tapauksessa kaksi lasta tekee vanhempien yöunille. Just niin, heräilyjä ja edelleen heräilyjä. No, kaiken kruunasi eilen illalla ollut oksennusepisodi. Pojat oli jo sängyssä, kun Niisku alkoi itkemään kovaa. Tunnistin heti itkusta, että joku on hätänä ja nostin pojan sängystä ylös. Silloin alkoi yökkäily ja tavaraa tuli paljon. Siivoilussa ja pojan saamisessa uneen kesti ehkä tunnin verran. Isimiehen kanssa tehtiin yötä varten suunnitelmat ja varustelut valmiiksi, koska mä arvasin, että jatkoa seuraa. Yhdentoista aikaan alkoi Niisku itkeä. Sillä kertaa selvittiin hyvän yhteistyön ansiosta ilman suurempia sotkuja. Yö meni kuunnellessa yskimistä ja jatkuvassa lähtövalmiudessa.

Aamulla pojat olivat onneksi suhteellisen pirteitä ja hyvinvoivia. Ruoka on maistunut tänään hyvin eikä yrjöämpäriä ole enää tarvittu. Mentiin jopa iltapäivällä takapihalle leikkimään pitkästä aikaa. Pojat viihtyivät ihmeen hyvin, puoli tuntia vierähti siellä äkkiä. Raitis ilma teki räkänokille hyvää monen viikon sisälläolon jälkeen.

Ei meillä pelkkää kurjuutta ole ollut. Niisku on viime päivinä oppinut kävelemään jo pitkiä matkoja ilman tukea. Pitkä matka tarkoittaa siis eteiskäytävän päästä päähän. Ja tänään ulkona Niisku otti sielläkin muutamia askeleita. On se vaan niin hassun näköistä tuo hoipertelu, monet naurut saa päivän aikana.

Nipsu yllätti minut ja Isimiehen täysin eilen. Poika liikutti ensimmäistä kertaa tietoisesti vasemman käden sormia, avasi sormia nyrkkiin ja takaisin. Aivan huikea edistysaskel! Nipsu oli itsekin todella ylpeä ja iloinen suorituksestaan.


1 kommentti:

  1. Löysin vasta blogisi, jään mielenkiinnolla lueskelemaan teidän kuulumisia! Hyvää joulun odotusta! Jenni/pienen pojan elämää

    VastaaPoista