80-vuotis matkalla

Sekä minä että Isimies täytettiin 40 vuotta hiljattain. Emme juhlineet pyöreitä vuosia mitenkään, toisillemme annoimme lahjat, mutta siihen se jäikin. Suurin lahjatoiveemme oli, että pääsisimme viettämään kahdestaan aikaa. Isimiehen sisko S on ainoa henkilö, joka voi poikia muutamaa tuntia kauemmin hoitaa. S lupasi antaa meille synttärilahjaksi vapaan viikonlopun, joka oli jo ennen joulua sovittu viime viikonlopuksi.

Kuten lapsiperheissä usein käy kun jotain kivaa on tiedossa, niin pojathan sairastuivat viime viikolla. Nipsulle nousi tiistaina yskän ja nuhan lisäksi kuume, Niisku selvisi pelkällä räkätaudilla. Emme olleet tehneet mitään varauksia etukäteen, koska sairastumisen riski oli aina olemassa. Vielä torstaina oli epävarmaa, voimmeko lähteä mihinkään. Perjantaina yhden aikaan (kun olin yrittänyt saada poikia puoli tuntia päiväunille ja vointi molemmilla oli niin hyvä, että nukkuminen ei kiinnostanut pätkääkään) päätin, että pojat ovat tarpeeksi terveitä. Avasin läppärin ja varasin liput iltalautalle Tallinnaan. Laitoin Isimiehelle tekstarin, että illalla lähdetään, tule kotiin pakkaamaan. Vielä hotellin varaus ja reissu oli selvä. Me päästiin sittenkin matkaan! Ja tämä on meille erityisen iso asia, koska poikien syntymän jälkeen olemme olleet kahdestaan yötä poissa kotoa tasan kerran aikaisemmin.

Lounaalla ihanassa kahvilassa (söin mä salaattiakin tätä ennen).

Parasta viikonlopussa oli vapaus: ei tarvinnut huolehtia kuin omista tarpeista. Viikonloppu meni syödessä, levätessä ja rentoutuessa. Lilluimme hotellin uima-altaassa ja kävin kuumakivihieronnassa. Lauantai-illaksi varasin pöydän ravintola Ö:stä, joka on valittu Viron 3. parhaaksi ravintolaksi. Otimme 11 ruokalajin menun ja vietimme ravintolassa 4 tuntia. Vaikka annokset olivat fine diningin tapaan pieniä, niin tiukkaa teki silti saada kaikki mahtumaan mahaan. Paitsi hyvää, oli ruoka myös kauniin näköistä.

Tämä ei ollut syötävää, vaan jälkiruuan kanssa tuomassa tunnelmaa.

Sunnuntaina kotiovella oli vastassa kaksi iloista pientä poikaa. He juoksivat syliin ja halaamisesta ei meinannut tulla loppua. Pojat olivat viihtyneet erinomaisesti S-tädin kanssa ja kaikki oli mennyt mainiosti. Kymmenen vuoden päästä toivottavasti uudelleen!