Mitä minä haluan?

Viimeisen kuukauden aikana olen pohtinut tätä useampaan kertaan. Vastausta ei vieläkään ole. Mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Tai jos aloitetaan helpommasta kysymyksestä, mitä haluan tehdä ensi kesänä ja syksyllä?

Olen ollut opintovapaalla elokuusta lähtien ja suorittanut amk:ssa tutkintoa, jonka aloitin 2013, ennenkuin pojat ilmoittivat tulostaan. Poikien syntymän jälkeisen lukuvuoden olin poissaoleva koulusta, lukuvuoden 2015-2016 suoritin kursseja iltaisin (ja öisin ja viikonloppuisin). Vuosi sitten tähän aikaan motivaationi oli korkealla, vaikka takana oli hullu syksy ja talvi. Olin päivät poikien kanssa kotona, 3-4 iltaa viikossa istuin lähiopetuksessa, klo 20.30 jälkeen iltaisin tein etätehtäviä. Samaan aikaan Isimies kävi kokopäivätöissä ja kirjoitti ylemmän amk:n lopputyötä. Näin jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä, miten selvisimme tuosta vuodesta.

Tämän lukuvuoden olen ottanut rennosti opinnoissani, suorittanut vain ne pakollisimmat ja nekin viime tipassa. Motivaatio on laskenut. Mitä vähemmän olen tehnyt, sitä vähemmän se on kiinnostanut. Minulla on vielä kolme kurssia kesken, jonka jälkeen tutkinnosta uupuu enää työharjoittelut ja opinnäytetyö.

Voisin hakea kesätöitä ja suorittaa ensi kesän aikana osan tutkintoon kuuluvasta harjoittelusta. Mutta haluanko olla koko kesän töissä?

Juttelin amk:n opettajan kanssa muutama viikko sitten aikuisopiskelijan ahdingosta: kuinka vaikeaa on saada harjoittelupaikka ja sovittaa se perheellisen elämään. Minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä amk:ssa osa-aikatyötä, joka luettaisiin harjoitteluksi. Siis täysin palkatonta hommaa, sellaista yleisjantusen duunia. Eilisen ja tämän päivän aikana tein yhteensä 6 tuntia "töitä", ja minulle tuli jo sellainen fiilis, että ei sittenkään kiitos.

Kolme vuotta poissa omalta työpaikalta on antanut kaivattua perspektiiviä omaan ammattiini. Pienten lasten äidin näkökulmasta oma työni on loistava. Unelmissani oli saada uusi ura, mutta sen unelman väliin kiilasi kaksi pientä poikaa, joista toinen vaatii erityistä huomiota. En halua eikä minun tarvitsekaan luopua unelmastani, mutta kun olen päässyt näin pitkälle opinnoissani, niin minulla ei olekaan enää kiire valmistua.

Tarvitsen aikalisän. Mitä minä haluan?