Miten ne mahtuu siitä reiästä?

Olin jo lähtenyt lasten makuuhuoneesta, kun kuulin kysymyksen. Palasin takaisin ja tarkensin: kysytkö uudelleen; mitä tarkoitit? Niisku kysyy uudelleen, että miten ne vauvat mahtuvat tulemaan siitä pimpin reiästä, kun ne syntyvät? Sinä iltana keskustelimme hormoneista ja reikien venymisestä. 

Meillä on aina puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä (huomioiden tietenkin lasten ikä). Emme tuputa tietoa, mutta vastaamme kaikkiin kysymyksiin mahdollisimman todenmukaisesti. Olemme puhuneet 5-vuotiaiden kanssa kuukautisista (he huomasivat veritahran mun alkkareissa). Pojat tietävät, että lapset saavat alkunsa miehen ja naisen siemenistä. Joskus kesällä Niisku kysyi ensimmäistä kertaa, että miten se miehen siemen sitten pääsee sinne äidin pussiin (kohtuun), missä se naisen siemen odottaa? Tuossa kohtaa piti hieman ensin kerätä itseään kasaan ja miettiä, millä sanoilla ja kuinka tarkasti voi niin pienelle asiaa kertoa. 

Olemme puhuneet kuolemasta. Sukulaisen koira kuoli viime talvena. Keskustelimme siitä paljon. 

Kun äitini menehtyi viime viikolla, Isimies kertoi siitä Niiskulle ja Nipsulle. Sen jälkeen olin itse heidän kanssaan videopuhelimitse yhteydessä (olin toisella puolella Suomea). 

Miten 6-vuotiaat ymmärtävät rakkaan mummunsa kuoleman? Sen kun vain tietäisi. Asiasta puhutaan, sitä pohditaan. Pojat näkevät minun itkevän avoimesti. Niisku on kiukutellut enemmän kuin tavallisesti ja haluaa olla sylissä tavallista enemmän. Nipsu kertoi silmälasiliikkeessä tuntemattomalle optikolle, että mummu on kuollut ja se harmittaa.

Nyt kun vielä olisi jokin viisasten kivi ja tietäisi, miten hautajaiset ratkaistaan? Onko parempi ottaa pojat mukaan siunaustilaisuuteen vai vasta muistotilaisuuteen? Onko arkun näkeminen liikaa? Ymmärtävätkö he, että mummun ruumis on arkussa? Miten selitän, että ruumis on arkussa vaikka mummua ei enää ole olemassakaan? Uskontoa tähän ei sekoiteta mitenkään. Itseäni ahdistaa papin läsnäolo, rukoukset yms., mutta se on mun oma ongelma eikä sitä saa siirtää lapsiin. He tekevät oman ratkaisunsa uskonnon suhteen joskus teininä/aikuisena. Reilu viikko aikaa miettiä, mitä tehdään hautajaisten suhteen. Itse alan pikkuhiljaa kallistumaan sille kannalle, että pojat tulevat mukaan kappeliin. Tilaisuudesta puhutaan etukäteen, kerrotaan mitä siellä tapahtuu, jotta mikään ei tule yllätyksenä. 

Yllätys. Kuolema tulee aina yllättäen. 

Kuva otettu 8.8.2020.

Heittäkää arkulle hiljaa multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa.