tiistai 26. heinäkuuta 2022

Muttakun mä pelkään!

 Aistiherkkä, muuten vaan herkkä tai mikä lie. Meidän "tavis" Niisku on ollut aina varautunut kaikkea mahdollista kohtaan. Vuosien myötä monessa asiassa on menty eteenpäin ja aistiherkkyydet ovat jääneet taka-alalle. 

Mutta meidän elämästähän ei ikinä puutu jännitystä. Ja jotta lomallakaan ei voisi täysin relata, tänä kesänä Niiskun ötökkäpelko on palannut takaisin potenssiin 10 korotettuna. Olemme viettäneet pitkiä aikoja mökillä, ja siellähän ötököitä riittää. Niisku pelkää erityisesti ampiaisia ja mehiläisiä. Ja koska hän ei tiedä, mikä ohitse/lähellä/100 metrin päässä lentävä hyönteinen on, niin hän pelkää sitä joka tapauksessa. Hän pelkää niin paljon, että menee totaaliseen paniikkiin, huutaa, ja jopa itkee. Kotona ei voi olla nurmikolla, koska apiloissa voi olla amppareita. Tic-oireet ovat palanneet, korvia pitää nykiä koko ajan. Suupielissä tuntuu kuulemma jotakin kummallista, joten nyt pitää niitäkin sivellä. Nukkumaan mennessä tuntuu siltä, että jotakin on niskassa ja päässä (ei ole, on tarkistettu).

Rajasin tästä kuvasta pois thermacellin, kun en jaksanut ottaa vastaa mitään kommentteja luontokadosta ja pölyttäjien tuhoamisesta. Tulin toisiin ajatuksiin, ja uskallan kertoa sen, että meillä on mökillä thermacellejä useampi. Pahimpaan hyttysaikaan niitä on pakko käyttää, jos haluaa tehdä ulkona mitään rauhassa. 

Että sellainen kesä. Välillä oireet helpottavat, mutta muutaman taukopäivän jälkeen palaavat takaisin. 

Ja mitähän näille sitten pitäisi tehdä? Ei aavistustakaan. Kun viime syksyllä otin yhteyttä koulun terveydenhoitajaan tic-oireiden pahenemisesta, terkkarin neuvot olivat: vähentäkää stressiä. Voi kiesus! En todellakaan olisi ottanut yhteyttä kouluun, mutta oireet olivat jo niin voimakkaita, että ne häiritsivät Niiskua itseään ja hänen koulun käyntiään. Niiskulla oli ekan luokan aikana yksi harrastus: hän kävi isänsä kanssa kerran viikossa jumpassa. Koulun ja ip:n lisäksi kävimme mökillä, kun kelit vielä sallivat. Näiden lisäksi elämämme on kotona. Mitä tästä voisi ottaa pois? Mun mielestä ei mitään. 



1 kommentti:

  1. Tsemppiä <3 Meillä aika samanlainen tilanne 9-vuotiaalla. Ötökkäkammo on ihan hirveä - kärpäset ovat pahimpia. Ihan pikkuisen auttoi yllättäen kärpäslätkän hankkiminen. Hänellä on edes jonkinlainen "ase", mikä tietenkin on myös oikein epäeettistä ;) Mutta kovaäänisen kiljunnan voi aloittaa missä tahansa julkisella paikalla, jos edes jossakin kauempana näkyy jokin ötökkä. Onneksi nyt sentään koulu on tauolla, niin ei ole niitä ärsykkeitä.

    VastaaPoista