Viime keväästä lähtien meillekin on ollut selvää, kuinka valtava terveydenhoidon hoitotaakka ja jonot ovat. Kelan kanssa ollaan saatu asiat hoidettua yllättävän joustavasti, terapioille saatiin syksyllä 3 kuukauden jatkoaika. Uudet kuntoutuspäätökset saatiin juuri, kun jatkoaika oli mennyt umpeen. Vammaistuki tipahti odotetusti alimmalle tasolle, mutta yllättäen Kela myönsi sitä suoraan seuraavat 3 vuotta eteenpäin. Tähän asti olemme saaneet korotettua vammaistukea ja joka vuosi on pitänyt tehdä uusi hakemus. Ilmeisesti Kelan asiantuntijalääkäri tajusi vihdoinkin, että cp-vamma on pysyvä eikä katoa mihinkään lapsen kasvaessa.
Jouduin perumaan Nipsun suuhyginiestin käynnin syyskuussa. Tein ajan perumisen hyvissä ajoin Maisan kautta ja samalla jätin Maisaan viestin, että uusi aika pitää saada. No eihän uutta aikaa tietenkään automaattisesti tullut. Viime viikon torstaina soitin kaupungin hammashoidon ajanvarauksen numeroon ja jätin sinne takaisinsoittopyynnön. Eilen tiistaina soitin numeroon uudelleen, koska pelkäsin, että jono oli nollautunut ja soittopyyntöäni ei enää ollut. No jokin asia sentään toimii: numerossa oli ystävällinen viesti, että puhelinnumerostani on jo jätetty soittopyyntö. Hienoa, eli hammashoidon ajanvarauksella kestää yli viikon vastata kaikkiin soittopyyntöihin.
Lokakuun lopussa Nipsu oli Lastensairaalassa liikelaboratoriossa kävelyanalyysissä, tarkoituksena oli selvittää jalkatuen tilanne. Vihdoin tänään sairaalasta soitettiin, että he ovat pitäneet palaverin ja päätyivät ehdottamaan Nipsulle sääripituista dafoa hemijalkaan. Tammikuussa saadaan oletettavasti uusi dafo.
 |
| Liikelaboratoriossa. |
Mitä muuta meille kuuluu? Flunssakierre, etätöiden yhdistäminen kiukuttelevaan ekaluokkalaiseen, jonka pitäisi tehdä rästikouluhommia kotona. Peruutetut pikkujoulut, yleinen vitutus tästä kaikesta. Sokerihimo ja ärsyyntynyt vatsa. Ensilumen tuoma lyhyaikainen ilo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti