Suositellaan yleisopetuksen luokkaa

 Neuropsykologisten tutkimusten loppulausunto saapui muutama viikko sitten. Kolme sivua tekstiä. Psykologi suosittelee yleisopetuksen luokkaa ja integroitua erityisen tuen päätöstä sekä mahdollisimman kattavaa avustajaresurssia. Olemme täsmälleen samoilla linjoilla lausunnon kanssa eikä siinä tullut esille mitään meille uutta tietoa. Omat käsitykset Nipsun vahvuuksista ja vaikeuksista saivat vain ammattilaisen lausunnon. 

Päätös lähikoulusta tuli Wilmaan perjantaina. Siinäkään ei mitään yllätystä. Kävellen matkaa kouluun on 1,1 km. Neurologi lupasi jo botox-hoidon jälkikontrollissa, että häneltä saa suosituksen koulutaksiin, jos sellaiseen on tarvetta. Ei ole tarvetta. Kilometrin matka sujuu varmasti. 

Suurimmat taistelut tulevat varmaankin olemaan edessäpäin. Avustaja pitää saada joka ikiselle oppitunnille ja kaikkiin siirtymätilanteisiin. Ruokailussakaan Nipsu ei pärjää ilman avustajaa. Iltapäiväkerhopaikkaa tullaan hakemaan seuraavaksi. Sinnekin tarvitaan avustaja. Ja entäs sitten kouluaamut? Emme ole etätöissä loputtomiin. Kuka auttaa pojalle kengän jalkaan ja takin vetskarin kiinni? 

Yksi mahdollisuus on tietenkin se, että jään osittaiselle hoitovapaalle. Toisaalta juuri nyt tykkään erittäin paljon työstäni, tällaista tilannetta ei ole ollut vuosiin (vuosikymmeneen?). Olen niin fiiliksissä työstäni, että tekisi mieli jatkaa hommia viikonloppuisin, kun jokin projekti on keskeneräinen. Ja en ole yrittäjä, vaan ihan normi 7,57 tuntia päivässä palkkatyöläinen. Kestävätkö hermoni aamuiset taistelut ja kiukuttelut ekaluokkalaisten kanssa? Jaksanko olla kannustava ja ohjaava äiti, vaan purkautuuko minusta ensimmäisen viikon jälkeen karjuva emakko? 

Onneksi vielä ei tarvitse tehdä päätöstä.