Poika lääkehumalaan ja botoxia sääreen

 Keskiviikkona oli Nipsun ensimmäinen kerta botox-piikillä. Botoxia ollaan aiemmin suunniteltu laitettavaksi hänen spastiseen käteensä, mutta nuo suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. 

Poika oli joulukuussa laajoissa kävelytesteissä Lastensairaalassa. Yli kaksi tuntia jalkoja mitattiin, kävelyä ja juoksemista analysoitiin eri tavoin, liikelaajuuksia ja kireyksiä arvioitiin. Edelleen päädyttiin siihen, että hemijalan virheasento lähtee sekä lonkasta, säärestä että nilkasta. Jaloilla on pituuseroa nyt 1,5 cm. Hemijalka on lyhyempi, koska se saa rasitusta vähemmän. Myös kengännumeroissa on yhden numeron ero. Silloin sairaalassa pohdittiin rotaatioremmien ottamista arkikäyttöön. 

No voi Forrest Gump sentään. Ettäkö poika käyttäisi arjessa jotain saakelin remmejä, joiden kanssa hän ei pääsisi itsenäisesti vessaan, remmit haittaisivat varmasti leikkejä yms. Ei kiitos. En todellakaan ymmärrä, mitä hittoa ne siellä sairaalassa ajattelevat. Ollaanko tässä edelleen 1960-luvulla? Eikö tarkoituksena olisikaan viettää mahdollisimman normaalia elämää?

Noiden jalka-analyysien jälkeen päädyttiin myös siihen, että laitetaan sääreen botox. Tähän mekin suostuttiin. Keskiviikkona suunta siis kohti Meilahtea. Saimme Lastensairaalan päiväkeskuksesta oman huoneen käyttöömme koko päiväksi. Huoneessa oli normi sairaalavälineiden lisäksi myös sohva, pöydät sekä aikuisille että lapsille, pieni jääkaappi omia eväitä varten, lukittava kaappi ja oma kylpyhuone. Luksusta! Lääkäri kävi vielä selittämässä toimenpiteen ja merkkaamassa lihaksen, mihin botox pistettäisiin. Nipsu sai pintapuudutteen ja esilääkityksen. Esilääkkeestä poika meni täysin "humalaan": alkoi sammaltaa eikä pysynyt edes paikoillaan istumassa. Hän oli kuitenkin koko ajan hereillä. En voinut hillitä itseäni, pojan sammallus alkoi väkisin naurattamaan. Itse botoxin pistäminen ei kestänyt kauan. Nipsu sanoi, että se sattui tosi paljon. Puolen tunnin päästä huoneessaan Ryhmä Haun pyöriessä tabletissa jätkä sanoi: ei sitten pistettykään? No pistettiin, minä vastasin. "En minä ainakaan siihen pyörätuoliin joutunut." No kyllä sinä istuit pyörätuolissa. 

Lääkitys oli siis vienyt puolen tunnin ajalta pojalta muistin, mikä oli hyvä asia, ja varmasti yksi lääkityksen ideakin. 

Reilun tunnin kuluttua lääkkeen vaikutus oli haihtunut ja huoneessa pomppi malttamaton eskarilainen. Saimme vielä sähkölaitteen mukaan kotiin. Seuraavien neljän viikon ajan pitää tehdä harjoituksia aktivoivan sähköhoidon kera. 

Viivakävelyä taas kerran.

Botox pistettiin siis sääressä siihen lihakseen, joka kääntää jalkaterää sisäänpäin, Botoxin vaikutus kestää noin 3 - 4 kuukautta, sen ajan tuo lihas on poissa pelistä. Nyt pitää ahkerasti jumpata niitä lihaksia, jotka kääntävät jalkaterää ulospäin, jotta oikea liikerata löytyisi ja vaikutus olisi pysyvä. 

Minä menin keskiviikko-iltana nukkumaan aikaisin. Olin jännittänyt ja stressannut reissua todella paljon, ja koko päivän sairaalassa olin tsempannut poikaa. Nipsun suurin hetki oli, kun hän sai kertoa Niiskulle, mitä ruokaa hänelle oli tarjottu sairaalassa. Ja eniten kateutta veljelle aiheutti se, että Nipsu oli saanut katsoa todella monta jaksoa Ryhmä Hauta.