Nipsu ehti olla päiväkodissa kaksi kokonaista päivää viikon flunssan jälkeen. Päivällä yhdentoista jälkeen puhelin soi: pk soittaa. Kirosanalitania ääneen ja sitten rauhallinen puhelimeen vastaaminen. "Nipsulla vuotaa nenä, sitä on niistetty jo monta kertaa; keltaista räkää." Okei, pitääkö mun tulla hakemaan se kotiin? No pitää.
Kuinka kauan mä vielä jaksan? Missä vaiheessa tulee vastaan raja? Ja minkälainen se raja on?
Nipsu ei ehtinyt syömään päiväkodissa lounasta. Jääkaapista löytyi onneksi vanhaa kanapastaa.
Iltapäivällä kahden Teams-kokouksen jälkeen suunnittelen päivällistä. Kiva, jääkaapissa on lohipyöryköitä. Niitten kanssa pakastimesta lohkoperunoita ja täydellinen ateria kaikkien ravitsemussuositusten mukaisesti olisi valmis. MUTTA. Kun pakastimessa ei ollutkaan niitä joka tilanteen pelastavia lohkoperunoita.
Siinä vaiheessa maailma romahti. Se romahti niiden helvetin lohkoperunoiden puuttumisen vuoksi. Enpä olisi sitä etukäteen arvannut.
Lauantaina on uurnan lasku.
Ja olen luvannut käydä isäni kanssa äitini vaatteet läpi. Mitä heitetään suoraan roskiin ja mitä viedään keräykseen. Mitä tehdään niille kaikille äitini käyttämille villasukille? Yhdet laitettiin arkkuun hänen mukaansa, mutta entä loput?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti