Ei leikkaushoitoa, ei kontrolleja

Kävimme Nipsun kanssa neuro-ortopedin vastaanotolla. Edellisen kerran poika tapasi ortopedin reilu 2-vuotiaana, kun oli juuri oppinut kävelemään. Tuosta käynnistä jäi vain paskan maku suuhun (lue tästä). 

Tällä kertaa ortopedi oli mukava nuorehko (toim.huom. komea!) mies, joka otti ihanasti pojan huomioon. Jalkoja käänneltiin ja väänneltiin, Nipsu esitteli kyykyn ja varpailla kävelyn. Lopputuloksena todettiin, että tavataan seuraavan kerran, kun kasvu on loppunut. JOS tuolloinkaan tarvetta siis ilmenee. Ei tarvetta leikkaushoidolle, ei kontrolleja ortopedille. Hip hurraa! Joku asia on hyvin.

Maalariteippejä pitkin harjoiteltiin neljä viikkoa suoraan kävelyä.

Jätkän lonkat oli röntgenkuvattu ennen tapaamista. Lonkat hyvännäköiset, jalat (tarpeeksi) samanpituiset, lihaksissa ei ylenmääräistä kiristystä, jaloissa ei kipua. Virheasento on, mutta se ei vaikuta liikkumiseen siinä määrin, että siihen harkittaisiin mitään uusia toimenpiteitä.

Samalla Lastensairaalan vastaanotolla oli mukana Nipsun neurologi. Otin puheeksi vanhan tutun asian. Aika urologian vastaanotolle tuli postilaatikkoon jo seuraavalla viikolla. Mutta se on toinen tarina se. Ja siitä tarinasta en varmaan sen enempää koskaan kerrokaan. Tai jää nähtäväksi, riippuu ehkä lopputuloksesta.