Jumppahuone ja muita ilon aiheita

Uusi vuosi: edellistä (ja edellisiä) parempi vuosi, näin uskon.

Olemme asuneet nyt 5 kuukautta uudessa (meille uudessa) talossa. Kodin paras paikka on jumppahuone. Onneksi annoin Isimiehen päättää sen huoneen tarkoituksesta ja sisustuksesta, koska hän oli tässä tapauksessa (ja huom. VAIN tässä tapauksessa) oikeassa. Tatamit lattialla, puolapuut seinällä ja muuten avointa tilaa. Yhdessä nurkassa tietokonepiste etäpäiviä varten.

Pojat haluavat joka päivä jumppaamaan huoneeseen. Koska he eivät halua mennä sinne yksin, niin samalla tulee itsekin tehtyä välillä rankempia ja välillä kevyempiä treenejä.

Nipsu roikkuu!

Erityisesti Nipsulle on tärkeää, että hän pääsee liikkumaan ja haastamaan taitojaan tutussa ympäristössä, missä ei ole paineita onnistumisesta. Nipsu on taas selvästi viime aikoina huomannut omat rajoitteensa ja kaipaa sen vuoksi kannustusta ja tsemppausta, jotta uskaltaa yrittää itselleen vaikeita asioita. Veljensä perässä Nipsu on innostunut roikkumisesta, ja tämän hetkinen ennätys on 10 sekuntia. Tämä on Nipsulle uskomaton suoritus, koska loppukesällä hän ei pystynyt itsenäisesti roikkumaan oikeastaan lainkaan. Vasemman hemikäden voimat kasvavat kohisten.

Muita kodin lemppareita on takka; toimiva keittiö; telkkarin siirtyminen pois olohuoneesta erilliseen tilaan; takapihan katos, jonne odotan taas pääseväni juomaan kahvia keväällä. Ja kuulostaa ehkä oudolta, mutta minut tekee vähän onnellisemmaksi myös pihalla seisova biojäteastia. Edellisessä kodissa yritimme järkätä yhteistä biojäteastiaa naapuritaloyhtiön kanssa useiden vuosien ajan, mutta asiasta ei vaan päästy sopimukseen. Nyt teimme naapurien kanssa yhteiskäyttösopimuksen kahden kuukauden päästä muutosta. Ihanaa, kun asiat ovat sovittavissa.