keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Neuvolakäynti helvetistä... taas kerran

Kävimme poikien kanssa 5-vuotis neuvolassa, kaksi kuukautta synttäreiden jälkeen. Paikka ja hoitaja olivat tottakai uudet muuton myötä, mutta avoimin ja odottavin mielin kävelimme neuvolaan aamulla. Olin varannut peräkkäiset ajat, jotta saamme hoidettua molempien asiat samalla kertaa.

Pojat leikkivät odotustilassa, kun läheisestä huoneesta tulee hoitaja kysymään odotustilaan: "Nipsu ja Niisku varmaan?" Vastaan kyllä, tuossa ovat. Hoitaja kysyy pojilta, että "kumpis tulee ensin tekemään tehtäviä." Onneksi olin valmistellut poikia tähän etukäteen ja Niisku menee reippaasti huoneeseen. Okei, pikkaisen jäin ihmettelemään, että eikös olisi ollut kiva esittäytyä ensin ja vaikka kysyä, olinko minä heidän äitinsä?

Kuluu hetki ja Niisku ja hoitaja tulevat ulos huoneesta. Hoitaja sanoo jonnekin minuun päin, että "vaaka on rikki, haen toisen ja sitten on Nipsun vuoro". Yritän kysyä poispäin kävelevältä selältä papereista, mutta hoitaja ei ehdi kuulla. Hän tulee takaisin: "nyt Nipsu tekemään tehtäviä" ja kävelee jo huoneeseensa päin. Korotan ääntäni odotustilassa ja kysyn: niin oletko saanut näiden poikien papereita? Onko tiedot siirtyneet? Siinä vaiheessa hoitaja huomaa minut: " ei ole ehtinyt tulla". No kun Nipsu on liikuntavammainen. "Ai jaaaa, no meidän varmaan pitäisi keskustella huoneessa ensin."

Tiedonsiirtoa ei ole tehty. Hoitajalla ei ole mitään poikien tietoja. Kerron, että Nipsulla on hemiplegia. "No sitten varmaan motorisia tehtäviä ei kannata tehdä?" No ei varmaan. "No jos muut sitten. Menkääs te Niisku ja äiti ulkopuolelle, niin Nipsu tekee muut tehtävät." Nipsu ei halua. Suostuttelen pojan jäämään huoneeseen, kuluu pari minuuttia ja hoitaja tulee sanomaan, että jätkä ei suostu tekemään mitään. NO MIKSIKÖHÄN EI??? Fiksu poika, mietin hiljaa mielessäni.

Molemmat pojat ovat kuulemma liian laihoja. Voi vittu. "Otetaas painokontrolli kolmen kuukauden päästä." ??? Jos lapsi on syntynyt alle kilon painoisena, mennyt koko 5-vuotisen ikänsä noin -15 % painokäyrällä, niin enpä usko, että nyt tarvitaan mitään helvetin painokontrollia. Olin kuitenkin niin puulla päähän lyöty, että en osannut sanoa mitään. Otin vain tarjotun uuden ajan vastaan.

"Onkos teillä tukiverkostoja?" Ei ole, yritetään pärjätä. No sitten voisit katsoa Vantaan nettisivuilta, sieltä saa kotihoitopalveluita. ???

"Viihtyvätkö päiväkodissa?" No hankalaa on. Helvetin iso ryhmä, jossa suurin osa muista lapsista ei osaa suomea. Avustajaa ei ole, terapiatavoitteita ei oikein pystytä toteuttamaan. Pojat oireilevat. Fyysisesti muun muassa, kastelua on paljon. Krooninen ummetus on välillä hoidossa, välillä ei. "No sitä iltaisin juomista voisi rajoittaa." VOI SAATANA, se varmaan auttaakin. Mutta en saa sanaa suustani, istun vain hiljaa, okei.

"No mites se ulkoilu?"

"Entäs ruutuaika?"

Kuinka voi olla näin tilannetajuton hoitaja neuvolassa? Jos kyseessä on täysin uudet ihmiset, mitään ennakkotietoja lapsista ei ole, mutta lasten äiti kertoo liikuntavammasta, siihen liittyvistä useista hoitokäynneistä ja -kontrolleista, ongelmista päiväkodissa, ongelmista kastelun suhteen. Niin onko todellakin oleellista käydä ne saatanan ohjekirjan mukaiset kysymykset ulkoilun tärkeydestä ja ruutuajasta?

Enää yksi kerta jäljellä. Vuoden päästä sitten taas. Sen painokontrolli ajan perun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti