76-vuotias äitini alkoi kärsiä selkäkivuista kesällä. Hän oli (on) melko terve ikäisekseen, erittäin aktiivinen ja liikkuvainen vanhus. Hoiti isoa puutarhaa ja taloa, metsähommiakin oli pakko välillä tehdä.
Selkäkivut kovenivat. Äitini kävi kunnallisella lääkärillä, kun sinne vihdoin pääsi. Hän sai erittäin vahvoja lääkkeitä kasoittain. Kivut eivät hellittäneet. Terveyskeskuksessa määrättiin lisää kolmiolääkkeitä sen kummemmin tutkimatta. Sitten alkoi sydän ja verenkierto reistailemaan; vanhuksen 50-kiloinen kroppa ei kestänyt järkyttävää lääkemäärää. Sairaalaan kahdeksi päiväksi, että saadaan pumpattua hänet täyteen sydänlääkkeitä. Sairaalasta uloskirjauksen yhteydessä paperi käteen, missä lukee kontrollikäynti 3 kuukauden päästä. Tsekataan sitten joskus, onko sydänlääkitys kunnossa.
Sitten selkä menee huonompaan kuntoon. Lääkäri antaa lähetteen yhdelle fysioterapeutti-käynnille. Tulee päivä, jolloin on pakko soittaa ambulanssi: äitini ei pääse sängystä ylös, koska kivut ovat niin kovat. Kotiutus, kun ollaan ympätty vanhus täyteen kodeiinia. Selkä jopa kuvataan jossain vaiheessa, siellä näkyy jotain, mutta kukaan ei ota kantaa, mitä siellä näkyy. Tulee toinen kerta ja tulee kolmas kerta, kun soitetaan ambulanssi, koska hän ei pääse järkyttävän selkäkivun vuoksi ylös sängystä. Lisää lääkkeitä ja lähete kipupoliklinikalle.
Loppukesästä vihdoin äitini menee yksityiseen lääkärikeskukseen. Selkä magneettikuvataan, otetaan muitakin kokeita. Kolmen kuukauden kipujen jälkeen saadaan vastauksia. Tulos: osteoporoosi ja MURTUMA SELKÄNIKAMIEN VÄLISSÄ. No onhan se helvetti ehkä ollut kipeä, jos on murtuma selässä.
Onko tosiaan Suomessa tilanne niin, että vanhuksia ei tarvitse hoitaa? Kyllä. Kun tulet "liian" vanhaksi, ei kivuistasi välitetä. Ihan rauhassa saat syödä opioideja murtuneeseen selkääsi, saat syödä niitä huumeita niin paljon, että sydän ja verenkierto ei enää kuormitusta kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti