Mutta joo. Meidän stressipojat reagoivat tietenkin omalla tavallaan. No arvaatte ehkä. Mikä on ollut meidän perheen THE ISSUE viisi vuotta? No ne vessa-asiat. Sen enempää yksilöimättä, se on taas sitä itseään, päivittäin, kummallakin. Jepujee.
Ratkaisu: ei nyt just tule muuta mieleen kuin aika. Toivotaan että se korjaa tilanteen. Yritetään relata kaikki tästä tilanteesta, ei hermostuta, ei puhuta lasten kuullen asiasta. Kyllä se siitä, EIKÖS VAAN?
No mites muuten. Asutaan kolmatta viikkoa uudessa kodissa, paljon on laittamista ja hankittavaa. Eihän ne vanhat kalusteet tänne sovi. Kolmilapsinen perhe oli muutamassa vuodessa saanut melkoisen paljon asumisen jälkiä uuteen taloon, joten niitä paikkaillessa menee tovi jos toinenkin.
Pojat ovat toista viikkoa uudessa päiväkodissa. Tuntuu ihan ok:lta, aika näyttää, miten siellä lähtee sujumaan. Aamuisin ei haluttaisi mennä päiväkotiin, mitä meillä ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Avustajaa ei ole (eikä varmaan tulekaan). Uudet terapeutit on tavattu kerran. Nipsu ei oman ilmoituksensa mukaan enää tarvitse jumppareita. Kelan kanssa ei tälläkään kertaa tarvinnut lähteä tappelemaan, vaan saimme sekä fyssarin että toimintaterapeutin maksarin kelan kautta huippunopeasti. Osittain otan kunnian itselleni, kirjoitin hakemukset helvetin kattavasti.
Nyt olis sitten loppukesän (ei piruvie ole vielä syksy) ensimmäinen kunnon räkätauti perheen miesväellä. Jepujee, tästä se lähtee. Tervetuloa flunssakausi, odotimme jo sinua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti