Kesän alku

Haluan, että tämä blogi pysyy hengissä ja aktiivisena. Uskon, että aikaa ja energiaa kirjoittamiseen löytyy enemmän tulevana syksynä ja talvena. Tämä on minulle kuitenkin tärkeä kanava jäsennellä omia ajatuksia. Ja yhtä tärkeää on myös, että voin vuosien jälkeen täältä lukea minkälaista meidän elämä oli.

Ensimmäinen muutto eli muutto vuokralle kahdeksi kuukaudeksi hoitui yllättävän kivasti. Muuttoa helpotti se, että teimme sitä 3 päivää ja matkaa oli vain 2 kilometriä. Saimme kuomullisen peräkärryn lainaan ja se perässä ajeltiin edestakaisin.

30 Ikean pahvilaatikkoa on täynnä tavaroita, joita ei tarvita kesän aikana ja ne odottavat purkamattomina varastossa ja meidän makkarissa. Toisaalta, jos niitä tavaroita ei tarvita tänä väliaikana, niin tarvitaanko niitä lainkaan? Kaikki laatikot kun eivät ole täynnä talvikampetta. Spr:n Konttiin on viety myös isot kasat tavaraa.

Kaiken muuttohässäkän keskellä on myös hoidettavana Nipsun asiat: terapioiden palautteet, Kelan sotkut terapianpalveluiden tuottajassa, uusien kuntoutussuunnitelmien laadinta, neuropsykologin kouluvalmiusarvioinnit Lastensairaalassa. Eniten itseäni jännittää, mikä tulee olemaan neuropsykan loppuarvio, sitä pitää jännätä juhannuksen jälkeiselle viikolle.

Mutta kaiken tämän häslingin keskellä pitää muistaa, kuinka paljon molemmat pojat ovat kehittyneet kevään aikana. Vihdoin ja viimein, melkein viiden vuoden vaipparumban jälkeen, meidän perheessä on käytössä enää yövaipat. Hiphurraa! Molemmat jätkät osaavat kirjoittaa oman nimensä (joskus väärinpäin, joskus ihan oikeinkin). Ja ne keskustelut, mitä meillä käydään. Mihin on mun taaperot yhtäkkiä hävinneet? Keskustellaan sukulaisuussuhteista, evoluutiosta (ei ihan tällä termillä), miten lapset saavat alkunsa.

Kohta viisivuotiaita. Niin pieniä, niin isoja.