maanantai 10. kesäkuuta 2019

Erityinen ja tavallinen polkupyörä

Nipsu sai vuosi sitten pitkän odotuksen jälkeen apuvälinekeskuksesta lainaan kolmipyöräisen (lue tästä). Siinä pyörässä polkimet liikkuivat itsestään, kun pyörää työnsi. Oikeastaan Nipsu ei olisi edes tarvinnut sellaista ominaisuutta, koska hän oppi polkemisen heti ensimmäisestä kerrasta. Se pyörä oli 12 tuumainen ja palautettiin lainaamoon syksyllä, koska tiesimme, että poika tarvitsee isomman pyörän tänä kesänä.

Kaukana oleva piste on Niisku. Hän onneksi pysähtyy sovittuun kohtaan. 

Tällä kertaa odotus ei ollut niin pitkä. Uusi lainapyörä saapui meille huhtikuussa. Sekin on kolmipyöräinen, koska tukevuus on yksi tärkeimpiä pyörän ominaisuuksia. Normaalit jalkajarrut ja sen lisäksi käsijarru löytyy tästä mallista. Ensin polkimissa oli vain varpaiden kohdalla sellaiset muoviset "kupit", jotta jalat pysyisivät paremmin polkimilla. Parin harjoittelukerran jälkeen Nipsun vasen eli hemijalka alkoi jopa pysymään polkimella ilman suurta turhautumista. Mutta vasemman jalan sisäkierto on niin voimakasta, että fyssarin suosituksesta pyörään vaihdettiin koko jalan tuet. Jalkaterät ovat kahdella remmillä polkimissa kiinni ja lisäksi säärien kohdalla on remmit.

Nyt jalka on suorassa asennossa, ja pyöräily on hyvää jumppaa jalalle, kun linjat ovat suorat. Nipsu ei itsenäisesti pääse tietenkään pyöräilemään, koska aikuisen pitää hänet aina kiinnittää remmeihin. Mutta ikääkin on pojalla vasta niin vähän, että nyt on tärkeämpää jalan asento kuin itsenäisyys.



Niisku oppi pyöräilemään ilman apupyöriä 12 tuumaisellaan jo vuosi sitten. Hänelle ostettiin syksyllä kirpparilta 16 tuumainen odottamaan kevään pyöräilykelien alkamista. Ensimmäiset harjoittelut huhtikuussa olivat epävarmoja, ja mietin jo, onko pyörä sittenkin liian iso 104 senttiselle jätkälle. Mutta nyt Niisku viilettää pyörällään jo lujaa vauhtia ja hallinta paranee koko ajan. Liikkeelle lähdössä hän tarvitsee vielä apua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti