maanantai 1. huhtikuuta 2019

Ihanaa kun lapsi oppii

Tiedät ehkä sen mahtavan fiiliksen, kun näet lapsen oppivan uusia taitoja. Lapsen silmistä paistavan ylpeyden: minä osasin!

Niisku siirtyi viime viikolla isojen poikien sarjaan taidossa, jota arvostan erityisen paljon. Hän ymmärsi kolmannella kerralla oksentaa suoraan pesuvatiin! JEEE! Ja vielä keskellä yötä! Toinen jee!

Ei-toivottu-ystävä noro kävi meillä kylässä. Edelleen on heikko olo eikä ruoka ei maistu, mutta me selvittiin.

Sunnuntaina tulimme ulkoilemasta ja eteisessä iski poikiin kaikenkattava väsymys. Kukaan ei osannut enää ottaa vaatteita pois päältä. Nipsu meni makaamaan lattialle, alkoi laulavalla äänellä toistamaan: räkää, räkää, räkääää (tästäkin äiti on ylpeä, laulussa oli jopa sävel). Niisku heittäytyi viereen makaamaan (hänellä riitti voimat pipon pois päästä ottamiseen) ja alkoi toistamaan: en voi puhua, en voi puhua, en pysty puhumaan.

Menin olohuoneeseen ja näin lasisella olkkarin pöydällä nenäliinan. Menin sen luokse, mutta ei, se ei irronnut pöydästä. Joku ihana uusia taitoja oppinut poika oli itse pyyhkinyt räkäänsä jossain vaiheessa, laittanut käytetyn nenäliinan räkäpuoli alaspäin pöydälle ja tadadaa.... se oli mukavasti kuivahtanut pöytään kiinni.

Ihania poikia mulla on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti