Ne minuutit yöllä ovat pitkiä. Nukahtiko hän jo? Vieläkö
sieltä kuuluu jokin ääni? Pyytääkö vielä kerran luokseen? Tuleeko sängystä
pois?
 |
| Unenpuute aiheuttaa sokeririippuvuutta. |
Miksi tuo meidän normipoika ei voi nukkua? Olisiko ensi yö sellainen,
että ei tulisi yhtään herätystä? Ja kaiken tämän päälle tavallinen äidin itsesyyllisyys:
mitä minä olen tehnyt tässäkin asiassa väärin, miksi en ole ollut tiukempi/löysempi/rakastavampi/parempi
ihan missä vaan. Kunhan tuo poika vaan oppisi nukkumaan.
Se kiukun ja vihan tunne keskellä yötä, se kumpuaa niin
syvältä. Ole nyt jo hiljaa! Minä haluan nukkua! Ja se hirveä morkkis aamulla,
kun menetin hermoni 4 vuotiaalle keskellä yötä. Aamulla olen edelleen vihainen
kaiken väsymyksen keskellä; pyydän lapselta anteeksi ja samalla kiukkuan lisää
ja hoputan tekemään aamutoimet ripeästi.
Enää 10 vuotta teini-ikään. Silloinhan ne nukkuvat, eikös
vaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti