Sopeutumisvalmennuskurssilla

Olimme viikon cp-liiton perhekurssilla, joka oli suunnattu perheille, joissa on 3-6 -vuotias hemiplegialapsi. Kurssi järjestettiin Eurajoen kristillisellä opistolla. Se oli täysin ilmainen, myös matkakustannukset paikalle korvattiin. Tämä oli meidän perheen toinen sope-kurssi, kaksi vuotta sitten olimme vastaavalla kurssilla Kankaanpäässä, silloin kohderyhmänä oli alle 3-vuotiaitten perheet kaikista cp-vammaryhmistä.

Mitä kurssista jäi tällä kertaa käteen? Edelleen voin todella lämpimästi suositella cp-liiton kursseja. Valitettavasti puutteita ja korjattava oli ihan liian paljon. Liitto joutuu tottakai kilpailuttamaan kurssipaikat, ja mielestäni Eurajoki ei täytä kriteerejä toimivasta ja hyvästä kurssipaikasta. Huoneet ja erityisesti kylppärit olivat pieniä. En ymmärrä, miten enemmän apuvälineitä tarvitsevan lapsen kanssa voi toimia niin ahtaissa tiloissa. Ruoka oli surkeudessaan jo surkuhupaisaa: se oli niin suolaista, että pojat heräsivät yöllä huutamaan vettä. Tarjolla oli myös homeista leipää ja kaksi viikkoa vanhaa maitoa.


Pojat olivat kurssin aikana lähityöntekijöiden eli lastenhoitajien kanssa melkein joka päivä klo 9-17. Lapsilla oli siis oma ohjelmansa, kun vanhemmat kävivät keskustelua ja kuuntelivat faktatietoa neurologin ja sosiaalityöntekijän esitelmöimänä. Vanhemmilla oli myös joka päivä vapaata aikaa, jonka sai käyttää haluamallaan tavalla: rentoutumalla, urheilemalla tai vaikka käymällä Raumalla brunssilla kuten me.

Pojat jäivät mielellään joka päivä lastenhoitajien huomaan. Hoitajat tekivät hommansa täydellä sydämellä ja ammattitaidolla, eikä itseäni arveluttanut kertaakaan jättää poikia koko päiväksi. Viikkoon mahtui myös yksi vapaailta, jolloin vanhemmat söivät hyvin ravintolassa, kun lastenhoitajien työvuoro jatkui klo 02 asti. Saimme Isimiehen kanssa harvinaista parisuhdeaikaa.

Mikä jäin kaipaamaan? Eniten odotin vertaistukea, tutustumista ja keskusteluja samassa tilanteessa olevien kesken. Näiltä osin olen kurssiin pettynyt. Aikataulutus kurssin ohjelmasta ei ollut toimiva ja parhaat vertaistuelliset keskustelut käytiin vasta viimeisenä päivänä. En ole sosiaalinen ihminen, lämpenen hitaasti uusille ihmisille, joten kaipasin ohjattua tutustumista ja keskusteluja heti kurssiviikon aluksi. En myöskään ollut pettymykseni kanssa yksin: myös muut osallistujat antoivat palautetta samasta asiasta. Harmittaa, koska odotukset viikon suhteen olivat suuret.