Lauantaina lähdin poikien kanssa pyörä+peräkärry -yhdistelmällä polkemaan kohti lähellä pidettyjä markkinoita. Treffasimme Isimiehen paikan päällä, haimme ilmapallot puolueiden kojuilta ja ulkoistimme lounaan telttakahvilaan. Tällä kertaa lounaaksi oli muurinpohjalettuja ja pillimehu/kahvi. Takaisin kotiin palattuamme jatkoimme pihahommien tekemisellä ja auton sekä terassin pesulla. Kun verensokeri alkoi taas laskemaan, söimme markkinoilta ostetut lörtsyt välipalaksi. Pojat ajoivat pyörillä, "auttoivat" haravoimisessa ja leikkivät hiekkalaatikolla. Välillä piti ratkoa erimielisyyksiä ja auttaa kadonneen lapion etsimisessä, mutta loppujen lopuksi olimme ulkona päivälliseen asti. Aikuiset saivat tehtyä hommansa eikä lapsia tarvinnut viihdyttää.
Kuulostaa tavalliselta lauantailta? No niinhän se olikin. Hienoa siinä oli se, että pojat ovat kasvaneet ohi minuuttiaikatauluista ja pilkuntarkoista rutiineista. Lounaan voi korvata letuilla, päiväunille ei tarvitse mennä, välipalan voi syödä leikkien lomassa. Jos ruoka myöhästyy tunnilla, se ei ole kenellekään katastrofi. Olen itsekin oppinut ottamaan rennosti ja menemään tilanteen mukaan (en kaikissa asioissa, mutta alkutilanteeseen verrattuna kehitystä on tapahtunut).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti