 |
| WeeGee:n lelumuseossa välipäivänä. |
Tällä hetkellä tärkeintä on se, miten mut saadaan nukkumaan. Olen aina ollut herkkäuninen ja univaikeuksia on ollut kausittain jo pitkän aikaa. Muistan ekan kerran, kun tahtomattani valvoin koko yön, kun uni ei vaan tullut. Olin silloin parikymppinen ja seuraavana päivänä olimme menossa kaverin kanssa Ruisrockiin. Valvoin tuntemattomasta syystä koko edeltävän yön, mutta eihän yksi valvottu yö parikymppistä paljon hetkauta. Tilanne on eri, kun ikää on 40.
Välillä mulla on kausia, jolloin nukun hyvin. En ole koskaan ollut iltavirkku, vaan menen mielelläni ajoissa nukkumaan ja olen virkeimmilläni aamuisin. Kun vain se uni tulisi.
Poikien synnyttyä pumppasin maitoa 4 kuukautta. Ekat 3 kuukautta pojat olivat sairaalassa ja mulla oli herätyskello soittamassa joka helvetin yö klo 2.00. Heräsin, pumppasin maidot (mikä oli saatanan tuskallista sekin), huuhtelin pumpputarvikkeet ja menin takaisin sänkyyn (nukkumaan tai valvomaan). Poikien ensimmäisinä kuukausina kotona en paljon nukkunut, koska meillä lähinnä huudettiin ja käveltiin ympäri kämppää huutava lapsi sylissä. Tuli piste, jolloin en enää saanut unenpäästä kiinni lainkaan. Sain lääkäriltä pitkävaikutteista melatoniinia normaalin käsikauppamelatoniinin lisäksi. Eihän sillä nukkumisella niin väliä ollutkaan, kun päivien aikana ei tarvinnut huolehtia muusta kuin vauvoista. Päivät koostuivat kävelylenkeistä ja valmisruokien syömisestä.
Mutta nyt pitäisi ajatellakin jotain. Pitäisi kirjoittaa se helvetin opinnäytetyö niin hyvin, että kaikki sen hyväksyvät. Pitää käydä töissä harjoittelupaikassa ja esittää fiksua ja tuotteliasta ihmistä. Jos ei nuku öisin, niin kaikki tämä on mahdotonta.
Syksyn stressi aiheutti taas kerran mulle järkyttäviä univaikeuksia. En vaan saa unta. Olen tolkuttoman väsynyt iltaisin, mutta en pääse uneen. Mielestäni olen tehnyt asian eteen melko paljon: ei päikkäreitä (ne olisi muutenkin mahdottomat), samaan aikaan joka ilta sänkyyn, ei älylaitteita sänkyyn ja nyt kielsin itseltäni kaikki laitteet puoli tuntia ennen sänkyyn menoa. Mutta kun ei vaan nuku. Käsikauppamelatoniinit ovat olleet käytössä pitkän aikaa ja toleranssi niihin tottakai kohonnut. Yritän meditoida. Katson kelloa: taas 1.50 ja herätys soi 6.40. Tästäkään päivästä ei tule mitään. Päätä särkee ja oksettaa. Pelottaa ajaa autoa, koska huomiokyky on alentunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti