Pojat eivät ole koskaan aikaisemmin syöneet pitsaa. Olen tarjonnut omastani joskus, mutta eivät ole halunneet edes maistaa. Onko se ollut liian epämääräisen näköistä, vai mitä? Eilen päätin lähestyä asiaa eri kantilta: yhdessä tekemällä. Varsinkin Niisku on todella kiinnostunut ruuanlaitosta ja haluaisi osallistua kaikkiin keittiöhommiin. Autoleikit eivät tällä hetkellä kiinnosta pätkääkään, vaan koko ajan keitellään keittoja ja paistetaan kakkuja. Puolet mun kipoista on heidän leikkikeittiössään.
Siispä teimme pitsan yhdessä. Tein pohjan valmiiksi ja jokainen sai valita omaan pitsankulmaansa sopivat täytteet ja laittaa ne itse. Niisku valitsi kinkkua, tonnikalaa ja Aurajuustoa! Kyllä, mun kranttu poika, joka ei syö mitään vihannesta tai hedelmää, halusi maistaa omaan pitsannurkkaani lisäämääni Auraa, tykkäsi siitä ja niin hänenkin nurkkaansa tuli tätä äidin herkkua. Nipsu laittoi kinkkua ja ananasta. Vielä piti malttaa odottaa paistumista ja jäähtymistä, mutta sen jälkeen alkoi herkuttelu. Ja kaikille maistui! Ihan kaikkeen ruuanlaittoon en suostu poikia mukaan ottamaan, mutta jos tällä tavalla saan varsinkin Niiskun maistamaan uusia ruokia, niin pitänee lisätä yhteisiä kokkaushetkiä.
Tänään oli vuorossa Seurasaaren joulupolku. Ensimmäinen kerta meille. Väkitungos oli odotettu, kuraa oli joka paikassa, mutta hauskaa oli. Päivän ruokahuolto hoidettiin Seurasaaressa makkaroilla, pipareilla ja tikkupullilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti