tiistai 5. joulukuuta 2017

Juhlasta toiseen

Kaksi edellistä päivää on mennyt juhliessa. Sunnuntaina olin poikien kanssa opinnäytepaikkani (ja tulevan harjoittelupaikkani, jee!) joulujuhlissa. Olipas hienosti järjestetty tilaisuus. Paikalla oli todella paljon väkeä, mun arvion mukaan noin sata ihmistä. Kyseessä oli siis yrityksen työntekijöilleen ja heidän perheilleen järjestämä perhejuhla. Siellä oli pieniä työpajoja, joissa sai askarrella kortteja, koristella pipareita tai ottaa itselleen siirtokuvan iholle. Pojat eivät halunneet kuvia, mutta kortit tehtiin yhdessä. En nyt tiedä, tuliko niistä jouluiset, vai mitä sanotte liskosta?

Tarjolla oli ihanaa riisipuuroa, torttuja ja pipareita. Herkuttelun jälkeen Teatteri Hevosenkenkä esitti näytelmän Maalaishiiri ja Kaupunkilaishiiri. Jos vertaa tätä viikon takaiseen Kansallisteatterissa käymiseen, niin Hevosenkengän esityksen ammattimaisuus voittaa mennen tullen. Esitys oli 45 minuuttia pitkä, ja loppupuolella alkoi jätkissä jo ilmetä väsymisen merkkejä. Istuimme lattialla katsomassa näytelmää ja mun selkä oli kovilla, kun pidin kahta kiemurtelevaa matoa sylissäni. Hiirten lähdettyä näyttämöltä oli vuorossa arpajaiset ja tottakai pukkikin pääsi käymään. Kaikki lapset saivat pukilta pienet paketit, joista löytyneet pehmokaverit ovat poikien tämän hetken ykkössuosikkeja unikavereiksi.

Juhlinta jatkui eilen illalla, kun oli päiväkodin joulujuhlat Suomi 100-vuotta teemalla. Eli yhdistetty joulu- ja itsenäisyysjuhla. Pojat ovat lausuneet oman ryhmänsä esitysrunoa jo pari viikkoa kotona, ja esiintymislavallakin se taisi onnistua. Hienosti he muistavat monta säkeistöä! Yhtään valokuvaa en muistanut ottaa kummastakaan juhlasta. Sunnuntain perhejuhlassa se olisi ollut mahdottomuus muutenkin, sen verran työntäyteistä oli vahtia jätkiä yksin ihmispaljouden keskellä.

Alhaalla poikien itse tekemät kortit. 

Perjantaista lähtien iltarituaaleihin on kuulunut kalenterien luukkujen aukaisu. Meillä on yksi partiolaisten adventtikalenteri ja yksi Muumien kirjajoulukalenteri. Nipsu sai avata ensimmäisenä iltana Muumikalenterin luukun ja Niisku partiolaisten kuvakalenterin. Seuraavana iltana toisinpäin. Muumisatu luetaan aina iltasaduksi. Upeasti pojat ymmärtävät, että luukkuja avataan vuoroiltoina. Yhtään itkua tai tappelua ei ole tästä asiasta tullut. Muutaman kerran on pitänyt muistuttaa siitä, että luukut avataan vasta iltapesun jälkeen, mutta siitäkään ei ole syntynyt kiukuttelua. Aivan huippumahtavaa, että jätkät ovat jo näin isoja, että ymmärtävät jakamisen ja vuorottelun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti