maanantai 20. marraskuuta 2017

Täysi pimeys. mutta onneksi vain ulkona

Mulla oli viime viikolla monena päivänä ajatuksia, jotka oli tarkoitus kirjoittaa tänne. Joka kerta päätin sittenkin olla hiljaa, koska kirjoituksista olisi tullut turhan negatiivisia.

Tänään kävin puolen tunnin kävelyllä räntäsateessa ja fiilikset ovat lenkin jälkeen sen verran positiiviset, että uskallan kirjoittaa.

Mitä viime viikolla sitten tapahtuu? Ei mitään hirmu ihmeellistä, mutta yhteenlaskun lopputulos monen seikan summasta oli raskas. Pojat olivat loppuviikon nuhakuumeessa ja yöt olivat rikkonaisia. Alushousupyykkiä pestiin jatkuvasti. Vaippoja vaihdettiin jatkuvasti. Nipsun fyssari soitti ja kertoi havaintojaan pojan huonontuneista asennoista. Vaikka fyssari oli asiallinen, niin syyllistin itseni: onko se minun vikani, että Nipsun jalka on todella jäykkä ja kääntyy yhä enemmän sisäkiertoon? Miksi emme ole käyttäneet seisomatelinettä ja dafojakin liian vähän? Miksi en venyttele poikaa päivittäin? Miksi en jaksa tai ehdi tehdä erilaisia harjoituksia päivittäin? Itkin omaa epäonnistumistani äitinä, itkin omaa jaksamattomuuttani.

Tänään oli Nipsun puolivuotiskontrolli Lastenlinnassa. EEG näytti samalta kuin aikaisemminkin, joten epilepsia on ainakin tällä hetkellä turha huoli. Tiedän, että ylireagoin kaikkiin mahdollisiin kohtauksia muistuttaviin oireisiin, mutta se on mörkö, jota pelkään hirmuisesti. Muutenkin Linna-käynti sujui kivasti. Hemi-jalan asentoa yritetään parantaa jonkinlaisella remmilla, kerron siitä lisää, kun se saapuu meille ompelimosta. Neurologi oli tyytyväinen Nipsun passiivisiin liikkeisiin: jalan ja käden spastisuus ei ole siis vaikuttanut liikeratoihin, vaan kaikki tarvittavat liikkeet löytyvät vaikka poika niitä ei itse osaakaan tehdä. Yksi taakka putosi harteiltani tämän johdosta. En ole onnistunut pilaamaan ainakaan vielä Nipsun tulevaisuutta, vaikka venyttelyt unohtuvatkin.

Koska ulkona oli aamullakin Linnaan mentäessä niin raikas vesi/räntäsade, otin siellä puheeksi ajankohtaisen asian eli ensi kesän pyöräilyt. Hah, osaan kertoa jopa vitsejä. Tiedän, että jos haluamme Nipsulle apuvälinekeskuksesta jonkin pyörän ensi kesäksi, niin sitä on turha ottaa puheeksi kevättalvella. Jonotusaika kaikkiin välineisiin on useampi kuukausi. Nyt pantiin hankinta vireille ja sopii toivoa, että Nipsu saa pyörän lainaan kevääseen mennessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti