Pessimisti ei pety. En vielä tuuleta. Mutta salaa mielessäni olen tyytyväinen. Viikon (tai parin) päästä pidetään isot kemut (ehkä). Niisku ehkä on oppimassa päiväkuivaksi. Juhuu!
Kaikki alkoi kaksi viikkoa sitten erittäin ärsyttävällä tavalla, josta en ole vieläkään päässyt ylitse. Yhtenä päivänä hain pojat päiväkodista, ja hoitaja ilmoitti pihalla, että pojat ovat harjoitelleet ilman vaippaa oloa. Sisällä odottaa kasa pyykkiä, voisitko tuoda alushousuja huomenna päiväkotiin ja lisää varavaatteita. Siis mitä? Emme olleet keskustelleet asiasta päiväkodin kanssa, meitä vanhempia ei oltu kuultu mitenkään. Elokuun alussa, kun hoito aloitettiin, niin kerroin meidän kesän opetteluista ja niiden kariutumisesta. Toisaalta olen iloinen, että mun ei tarvitse siivota lattioita, vain pyykkääminen jää edelleen mulle. Mutta eniten ketuttaa se, että he vain yhtenä päivänä "keksivät" kuivaksi opettelun meitä vanhempia kuulematta. Eivätkä pojat edes olleet osoittaneet erityistä kiinnostusta tai valmiutta päiväkuivuuteen.
Nielin kiukun sisälläni ja päätin antaa kaikille osapuolille aikaa muutaman viikon. Viikon ajan päiväkodista tuotiin kotiin pestäväksi vähintään neljä vaatekertaa. Ja vaipattomuushetkiä oli vain sisätiloissa maksimissaan tunnin kahdesti päivässä. Tällä viikolla Niiskulla ei tiistain jälkeen ollut vahinkoja. Keskiviikkona Niisku sai luvan olla kotona sisällä ilman vaippaa (kaikki matot kääritty sivuun). Tänään tehtiin kauppareissukin autolla harkkahousut vaan varmistuksena.
Voisiko se olla mahdollista? Kahden kuukauden ajan kesällä yritin ja yritin. Siivosin ja tsemppasin. Nyt yhtäkkiä näyttäisi siltä, että Niisku olisikin valmis.
JOS tämä onnistuu, niin meille jää edelleen yksi vaippapöksy. Nipsukin on harjoitellut päiväkodissa ilman vaippaa oloa, mutta vahinkoja tulee jatkuvasti. Kotona hänellä on aina vaippa. Viikon verran hoitajat saavat päiväkodissa vielä yrittää, mutta sitten vihellän pelin poikki. Nipsu ei ole fyysisesti valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti