torstai 31. elokuuta 2017

Täydellisiä lapsia

Olen viime viikkojen aikana jutellut kahden ammattilaisen kanssa Niiskun asioista. Aistiherkkyyksiin erikoistuneen toimintaterapeutin kanssa kävin tunnin tapaamisella ja uroterapeutin kanssa lyhyen puhelinkeskustelun. Ennen toimintaterapeutin tapaamista täytin lomakkeen, jossa kartoitettiin aisteihin liittyviä herkkyyksiä ja reagointeja eri tilanteissa. Jo tuota lomaketta täyttäessä tajusin, että syytä huoleen ei Niiskun kohdalla ole. Useimmat lomakkeen kohdat olivat paljon sopivampia Nipsulle. Neurologi oli kuitenkin keväisen käynnin jälkeen laittanut lähetteet eteenpäin, joten käytin ammattilaisten tapaamiset hyödyksi. Molemmat terapeutit totesivat, että kaikki on hyvin. Tt totesi naurahtaen Niiskun peruna-liha-kala-ruokavalioon, että sehän on sellainen kuin hänen lapsuudessaan. Ja olen täsmälleen samaa mieltä. Enää emme stressaa syömistä. Ihan sama mitä lapsi syö, kunhan syö. Oli se sitten pelkkää perunaa tai pelkkiä kaupan pinaattilettuja. Nyt meillä on keinot, millä rauhoittaa tilanne, jos se taas pahenee.



Kuivaksi opettelun olemme unohtaneet. Aika ei ole sille kypsä. Nipsuhan oli melkein kuukauden ilman vaippaa kesällä, mutta nyt vaippa on aina täynnä pissaa. Ei tälläkään saralla syytä huoleen.
Uroterapeutti myös naurahti, että jotkut oppivat kuivaksi vasta reilusti yli 4 vuotiaina. Loistavaa on jo se, että pojat suostuvat käymään potalla ja joskus sinne tulee tuotoksiakin. Pojat ovat syöneet pegorionia ummetukseen melkein koko elämänsä ajan eikä lääkitykselle näy loppua. Jossain vaiheessa kärvistelin tämänkin asian kanssa, ja halusin väkisin lopettaa lääkityksen. Väärä ratkaisu sekin. Ihan sama vaikka söisivät lääkettä loppuelämänsä ajan; ainoa haittapuoli on sen korkea hinta, jota mikään taho ei korvaa.

Olen monta kertaa miettinyt, sanonut ääneen ja tännekin kirjoittanut, että jokainen lapsi kehittyy täysin omaa tahtiaan. Miksi taas sorruin vertaamaan poikiani muihin samanikäisiin? Koin painostusta joka puolelta: some oli täynnä ylpeiden vanhempien kertomuksia, miten heillä kokataan monimutkaisia luomuaterioita ja lapset rakastavat niitä. Tuttavapiirin 3-vuotiaat ovat totta kai kuivia, yksi pissavahinko on joillekin mainitsemisen arvoinen pettymys.

Asetin itselleni ja samalla pojille huomaamatta tavoitteita, jotka aiheuttivat aivan turhaa stressiä ja paineita. Halusin, että lapseni olisivat edes jossain asiassa samalla viivalla muiden samanikäisten kanssa. Halusin, että edes jokin asia meidän perheen lapsiarjessa sujuisi "tavallisesti". Mutta ei niin tarvitse olla.


Niisku ja Nipsu ovat täydellisiä juuri sellaisina kuin he ovat. He oppivat taitoja juuri siinä tahdissa, mikä heille sopii. Me vanhemmat emme voi sitä kiiruhtaa. Me emme voi muuttaa lapsiamme toisenlaisiksi, enkä sitä haluakaan. Me voimme vain olla tukena lasten elämässä ja tuuppia heitä kannustavasti mielestämme oikeaan suuntaan.

Minulla on kaksi valloittavan ihanaa, huumorintajuista poikaa. He molemmat osaavat kävellä, he puhuvat valtavan monipuolisesti, he tulevat halaamaan lujaa ja sanovat: minä rakastan äitiä.

1 kommentti:

  1. Tismalleen: he ovat täydellisiä sellaisina kuin ovat. Kunpa tän muistais aina itsekin! :) Miksi ihmeessä tulee vertailtua muihin lapsiin vaikka takaraivossaan tietää, että jokainen on yksilö ja kehittyy omalla tavallaan. Ihmismieli...

    VastaaPoista