keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Keskiyöllä taksilla sairaalaan

Nipsu oli jo Rodokselle lähtiessä flunssassa, mutta pahin tuntui olevan jo ohitse. Niiskulla alkoi räkä vuotamaan nenästä toisena lomapäivänä eli maanantaina. Eilen illalla molempien vointi oli energinen ja normaali valuvaa räkää lukuunottamatta. Menimme Isimiehen kanssa nukkumaan klo 23 aikaan ja silloin Niisku kuorsasi voimakkaasti. Kuuntelin pojan kuorsausta ja yritin saada unenpäästä kiinni. Yhtäkkiä Niiskun hengitys alkoi vinkumaan ja poika alkoi köhimään ja itkemään. Laryngiitti.

Poika syliin ja hotellihuoneen kylppäriin istumaan, suihkusta niin kuumaa vettä kuin mahdollista. Hengityksen vinkuminen ja laryngiitille tyypillinen haukkuva yskä helpotti pystyasennossa hetkeksi. Kylppäri oli jo täynnä vesihöyryä. Sitten tilanne paheni. Tuntui, että Niisku ei saa hengitettyä, keuhkoissa vinkuu ja poika on unessa ihan paniikissa, heittää selkää kaarelle mun sylissä, kädet ja jalat tärisevät. Mä tarkkailen huulten väriä. Isimies juoksee respaan pyytämään apua. Ne pari minuuttia, kun olen yksin pojan kanssa hotellin kylppärissä, ovat helvetin pitkiä. Olen rauhallinen ja pystyn rauhoittelemaan Niiskua sylissäni. Mielessä vilisee miljoona eri ajatusta: mitä jos huulet alkavat sinertää, mitä mä pystyn tekemään, miksi hitossa me ei olla Suomen pakkasissa just nyt. Pahin menee ohitse juuri kun Isimies juoksee kertomaan, että lääkäriä ei ole, mutta taksi odottaa meitä hotellin ulkopuolella.

Vaihdan vaatteet, heitän reppuun lompakon, kännykän ja passit. Poika syliin ja taksiin. Sairaala on arviolta vartin ajomatkan päässä. Niiskun hengitys kulkee jo suhteellisen hyvin. Suoraan lastenosastolle, jossa kyllästyneen oloinen mieslääkäri kysyy mitä on tapahtunut. Niisku saa jotain lääkettä suun kautta ja hengittelee maskin kautta adrenaliinia (?). Taksilla takaisin hotellille, koko episodi kesti reilut kaksi tuntia.

Kun pojat nukkuvat matkasängyissään rauhallisesti (Nipsu ei ole herännyt koko jutun aikana), mulla purkautuu pelko ja ahdistus kyyneliin. Kuinka avuton olo sitä voikaan olla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti