maanantai 16. tammikuuta 2017

Paluu takaisin arkeen

Tavalliseen arkeen on taas palattu. Minulla alkoi tänään aamulla luennot, Isimies meni töihin ja pojat päiväkotiin. Alkuvuoden aikatauluissa on vielä paljon sovittamista, koska minulla on paljon enemmän pakollisia läsnäoloja koulussa. Isimieskään ei enää tee osittaista työaikaa. Luultavasti joudumme uusimaan päivähoitosopimuksen siten, että pojat ovat 5 päivää viikossa hoidossa ja myös täysiä 8 tunnin päiviä.

Palaan vielä hetkeksi lomareissuun. Kaiken kaikkiaan reissu oli antoisa, mutta myös raskas. Oli aivan ihanaa kerätä lämpöä ja aurinkoa varastoon lopputalven kylmiä kuukausia varten. Ei tarvinnut siivota, tiskata eikä laittaa ruokaa. Suurimman osan päivistä vietimme ulkona, kun nyt kotona ollaan enemmän sisätiloissa. Yritimme tehdä reissusta lompakkoystävällisen, mutta pelkkään syömiseen meni yllättävän paljon rahaa. Lasten ruuatkin maksoivat melkein 10 euroa, ja ikinä ei voinut tietää, syövätkö pojat yhtikäs mitään juuri sillä kertaa. Näin jälkikäteen ajateltuna jonkinlaista all-inclusive -paikkaa olisi sittenkin kannattanut harkita. Harmi vain, että tällaisissa hotelleissa ei yleensä ole kahden huoneen huoneistoja.

Maailman suurin sisätiloissa oleva akvaario.
Burj Khalifan (maailman korkein rakennus) edustalla vesishow.

Pojat eivät nukkuneet koko reissun aikana päiväunia. Yhtenä päivänä yritimme saada heitä nukkumaan rattaisiin, kun he olivat heränneet aamulla jo seitsemän aikoihin ja väsymys selvästi painoi. Puolen tunnin huudon jälkeen luovutettiin. Melkein kaikkina päivinä olimme liikkeessä klo 10 - 18. Pääasiassa puistoissa ja rannoilla, mutta kävimme myös akvaariossa ja kauppakeskuksissa. Erityisesti Niiskun vauhti ja kestävyys oli uskomatonta: koko ajan piti olla menossa ja juoksemassa johonkin. Viimeisinä lomapäivinä pojat väsähtivät helpommin, minkä huomasi erityisesti ruokailuissa: mikään ruoka ei oikein maistunut ja ravintolan tuolissa istuminen oli tuskaista.

Aikaa rentoutumiselle ei oikeastaan ollut. Vietimme vielä toisen päivän Sheraton-hotellissa, ja silloin sekä Isimies että minä saimme reilun puolen tunnin ajan lojua rantatuolissa toisen vahtiessa poikia. Muutamana iltana lähdin shoppailemaan majapaikkamme vieressä olevaan ostariin, kun pojat olivat menneet nukkumaan. Shoppailuaikaa oli reilusti, koska ostoskeskus meni kiinni vasta keskiyöllä. Toisaalta omat jalat olivat koko päivän kävelyistä jo väsyneet, ja shoppailua enemmän teki mieli mennä nukkumaan. Muutaman vuoden päästä meidänkin lomareissut ovat enemmän akkujen latausta varten, kun jätkät kasvavat ja heitä ei tarvitse joka sekunnin ajan vahtia kahden silmäparin voimin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti